Hyvinvointialueilla kannetaan suurta huolta alan yleisestä tilanteesta. Alle kymmenen prosenttia Farmasialiiton palkkakyselyn vastaajista näki työpaikkansa tilanteen yleisesti ottaen vakaana. Melko vakaana sitä piti neljännes. Omaa työtilannettaan vakaana tai melko vakaana piti kuitenkin kaksi kolmasosaa hyvinvointialalla työskentelevistä vastaajista.
– Hyvinvointialueilla käytävät yt-neuvottelut luovat varmasti yleistä epävarmuutta. Meidän jäsenemme ovat kuitenkin toistaiseksi välttyneet suuremmilta toimenpiteiltä, ja he myös ymmärtävät oman työnsä merkityksellisyyden, Farmasialiiton puheenjohtaja Maija Pirttijärvi arvelee.
Vakain tilanne on apteekkisektorilla, jossa lähes 90 prosenttia vastaajista näki sekä työpaikkansa (87,4 %) että oman työtilanteensa (88,3 %) vakaana tai melko vakaana. Kaikilla sektoreilla oma tilanne nähdään vähän yleistä tilannetta parempana.
Teollisuus- ja tukkukaupan sektorilla suurin työkuorma
Kaikilla sektoreilla yli 40 prosenttia vastaajista koki työmäärän ajoittain liian suureksi. Suunnilleen yhtä moni piti työmääräänsä sopivana lukuun ottamatta teollisuuden ja tukkukaupan alalla työskenteleviä, joista alle kolmannes koki työmääränsä sopivaksi. Vastaavasti enemmän kuin joka viides koki, että työmäärä on jatkuvasti liian suuri.
Käytännöt ylitöiden korvaamisesta ovat myös muuttuneet. Vain 8,5 prosenttia vastaajista ilmoitti, että ylityöt korvataan täysin työaikalain mukaisesti. Määrä on puolittunut muutamassa vuodessa.
Lähes kaksi kolmesta vastaajasta kertoi, että ylityöt korvataan saldoina tai vapaana. Kaikille ylitöitä ei korvata lainkaan tai niiden katsotaan kuuluvan työaikaan (15,6 %).
– Lääkkeiden hintapolitiikka ja yritysten kiristynyt taloustilanne näyttävät heijastuvan työntekijöiden työmääriin. Yritykset sopeuttavat toimintaansa, ja työmäärät kasvavat tilanteissa, joissa tehtäviä tulee lisää, mutta tekijöiden määrä pysyy ennallaan tai jopa vähenee, Pirttijärvi pohtii.
– Ylitöiden korvaamattomuus ei ole ainoa ongelma, vaan tähän liittyy myös se, että ylitöihin tai niiden syihin ei puututa. Koronan myötä lisääntynyt etätyö ja sen mukanaan tuoma työkulttuurin muutos voi vaikuttaa, ja työntekijöillä voi myös olla haasteita oman ajankäyttönsä kanssa. On myös asennetta, että ajatellaan tilanteiden hoituvan, ja vastuut lisääntyvät vähitellen, hän jatkaa.
Apteekkisektorilla ei paljon keskustella
Kehityskeskustelut ovat tulleet osaksi työpaikan toimintamalleja. Valtaosin keskusteluja käydään säännöllisesti tai vähintäänkin satunnaisesti. Poikkeuksen tässä tekee apteekkisektori, jossa lähes joka kolmannella työpaikalla kehityskeskusteluja ei käydä lainkaan ja enemmän joka kolmannella vain satunnaisesti.
Epävirallisissa keskusteluissa Farmasialiiton jäsenet perustelevat asiaa usein sillä, että pienellä työpaikalla keskustelut hoituvat työnteon lomassa.
– Päivittäiset keskustelut eivät kuitenkaan korvaa kehityskeskusteluja: arkinen keskustelu liittyy usein tietyn asian hoitamiseen, kun taas kehityskeskustelussa pysähdytään yhdessä miettimään mennyttä ja tulevaa. Työntekijät arvostavat kahdenkeskisiä keskusteluja. Kun kehityskeskusteluja käydään säännöllisesti, esihenkilö pysyy helpommin selvillä, miten työntekijät voivat, Pirttijärvi muistuttaa.
Tämä heijastuu myös palkkakeskusteluihin, joita voidaan käydä myös kehityskeskustelujen yhteydessä. Apteekkisektorilla vain 15 prosentissa työpaikoista käydään palkkakeskusteluja ja niissäkin pääosin satunnaisesti – ja tämä on kuitenkin jo parannusta aiempiin vuosiin verrattuna.
Säännölliset palkkakeskustelut ovat melko harvinaisia muillakin sektoreilla valtion, yliopiston ja Kelan työpaikkoja lukuun ottamatta. Siellä palkkakeskusteluja käydään säännöllisesti joko kehityskeskustelujen yhteydessä tai kokonaan erillisinä. Säännöllisiä palkkakeskusteluja käydään yli puolessa sektorin työpaikoista (57,4 %). ◗