Apteekkien työvoimapulasta on puhuttu jo 2000-luvun alussa. Etenkin haja-asutusalueiden pienillä paikkakunnilla tekijöitä on ollut vaikea löytää.
Ongelmat tunnistetaan myös Vaasassa, jossa työntekijöiden rekrytoinnit ovat olleet haastavia jo vuosikausia.
– Työvoiman saaminen on ollut haastavaa jo 15 vuotta. Rekrytointiongelmat ovat vain pahentuneet viimeisen kahden vuoden aikana, Vaasan Vanhan apteekin apteekkari Anja Borgmästars kertoo.
Vaasassa olisi tarvetta muun muassa proviisoireille. Kun tekijöitä ei ole tarjolla, apteekkarin päivät venyvät ja vapaa-aika vähentyy.
– Työn kuormittavuus lisääntyy jatkuvasti. Olen aina tehnyt kaikkia apteekin töitä, mutta esimerkiksi analysointia ja työvuorojen suunnittelua en tekisi, jos meillä olisi riittävästi proviisoreita töissä, Borgmästars sanoo.
Työvoiman saatavuusongelmat näkyvät nyt myös sairaala-apteekeissa ja osastofarmasiassa, jotka ovat aikaisemmin houkutelleet työvoimaa monipuolisten työtehtävien ansiosta. Esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaala-apteekkiin on haettu uutta farmaseuttia vakituiseen työsuhteeseen jo lähes puoli vuotta. Rekrytoinnin tulos on karu. Avoimeen työpaikkaan ei ole tullut yhtään hakemusta.
– Keskeytimme rekrytoinnin kesällä, sillä lomakaudella se olisi ollut jo epätoivoista, Turun yliopistollisen keskussairaalan apteekkari Hanna Kivikoski kertoo.
Kivikosken mukaan työvoiman saatavuudessa on tapahtunut käänne huonompaan kahden viimeisen vuoden aikana, mikä vaikeuttaa uusien työntekijöiden löytymistä etenkin pienemmille paikkakunnille.
– Olemme saaneet Turun kaupunkiseudulle sijoittuviin farmaseutin tehtäviin muutamia hakijoita ja sitä kautta rekrytoinnit tehtyä. Sen sijaan syrjemmälle, kuten Vakka-Suomen sairaalaan Uuteenkaupunkiin emme ole saaneet yhtään hakemusta puolessa vuodessa, Kivikoski kertoo.
Palkka ei vastaa työn vaativuutta
Kivikosken mukaan julkisen puolen apteekit eivät kykene vastaamaan alan palkkakilpailuun. Uransa alkuvaiheessa olevan farmaseutin tai proviisorin palkka on kilpailukykyinen, mutta kokemuksen karttuessa työstä saatavan korvauksen kehitys ei vastaa työn vaativuutta.
– Julkisella sektorilla työn vaativuuden arviointia tulisi kehittää. Työstä maksettavan korvauksen tulisi perustua nykyistä enemmän työn vaativuuteen. Palkan lisäksi myös apteekkien johtamiseen ja esimiestyöhön pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, Kivikoski sanoo.
Etenkin kokeneemmille työntekijöille on tarjolla urakehityksen mahdollisuuksia myös muilla aloilla. Esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella farmasia-alan koulutettuja työntekijöitä siirtyy entistä enemmän lääketeollisuuden leipiin.
Kivikoski ja Borgmästars arvioivat, että myös koronapandemia pahensi työvoimapulaa.
– Pandemian aikana ihmisillä oli ehkä enemmän aikaa ajatella omaa työuraansa, elämäänsä ja vaihtoehtojaan. Etenkin vuoden 2021 syksy oli vaikeaa aikaa. Tuolloin meiltä lähti useampi farmaseutti joko jatko-opiskelemaan proviisoriksi tai kokonaan toiselle alalle, Kivikoski kertoo.
Kauppojen aukioloaikojen laajentumisen myötä myös apteekkien asiakkaiden odotukset aukioloaikojen laajentamiselle ovat lisääntyneet. Asiakkaiden odotuksiin on mahdotonta vastata, mikäli työntekijöitä ei ole tarjolla.
– Olemme päinvastoin joutuneet supistamaan aukioloaikoja työvoimapulan vuoksi, Borgmästars kertoo.
Myös sairaala-apteekeissa aukioloaikojen laajentamiselle on entistä kovempi paine. Esimerkiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan apteekin toiminta laajenee, kun seudun pienempien paikkakuntien lääkekeskuksia suljetaan ja lääkehuoltoa keskitetään uusilla hyvinvointialueilla.
– Olemme auki kello 8-16, mutta paineita olisi avata aikaisemmin aamulla ja pidentää aukioloa alkuiltaan. Työvoimapulan vuoksi emme ole pystyneet vastaamaan tähän kysyntään, Kivikoski kertoo.
Vuokratyövoiman kysyntä lisääntyy
Apteekkien työvoimapula näkyy ja tuntuu myös vuokratyövoimaa välittävissä yrityksissä.
– Koko ala on ongelmissa. Useat apteekit eivät saa rekrytoitua vakituista henkilökuntaa, eikä uusien työntekijöiden löytäminen ole helpompaa meilläkään. Esimerkiksi uusien farmaseuttien saaminen on vaikeaa tällä hetkellä, kertoo Eezy Farentan johtaja Heikki Matero.
Borgmästars kertoo, ettei Vaasassa ole ollut vuoratyövoimaakaan saatavilla käytännössä lainkaan muutaman viime vuoden aikana.
Vuokratyön välittäjän kautta apteekkeihin työllistyy uransa alkuvaiheessa olevat, mutta myös ne kokeneemmat työntekijät, jotka haluavat vaikuttaa tekemänsä työn määrään.
– Kyselyt sijaisuuksien tekijöistä ovat lisääntyneet jatkuvasti. Tämä ei ole enää vain pienempien paikkakuntien ilmiö. Pääkaupunkiseudulla apteekit eivät tunnu löytävän tarvittavaa työvoimaa. Uusia apteekkilupia on jälleen jaossa, mikä entisestään lisää kysyntää, Matero arvioi.
Matero peräänkuuluttaa alalle yhteistä näkemystä, minkälaiset tekijät vaikuttavat alan houkuttelevuuteen ja miten alan työvoimapulaan vastataan.
– Oma tuntumani on, että alalla on hieman epäselvyyttä siitä, mistä tämä tilanne johtuu. Mitään yksittäistä aukotonta vastausta työvoimaongelmaan ei kuitenkaan ole.
Apteekkien työtä on monipuolistettava
Apteekkien työvoimapulaan ei löydy ratkaisua yhdestä täsmälääkkeestä, kuten palkasta, koulutusmääristä tai johtamisesta. Suomen Farmasialiiton puheenjohtaja Maija Pirttijärvi painottaa, että koko alan olisi muodostettava yhteinen näkemys työvoimapulan syistä. Pitkään kytenyt ongelma on leimahtamassa.
– Kyseessä on ehdottomasti tämän hetken kuumin kysymys, joka nousee esiin, kun käymme keskusteluja jäsenistömme kanssa, Pirttijärvi sanoo.
Työvoimapula on laaja työelämän kysymys, joka ei typisty pelkästään palkkaan, johtamiseen, työntekijöiden urakehitysmahdollisuuksiin tai koulutusmääriin.
Pirttijärven mukaan esimerkiksi koulutusmäärien lisääminen ei voi olla ainoa ratkaisu työvoimapulaan. Alalla olisi käytävä laaja-alaisempi keskustelu, miten farmasia-alan arvostusta ja työntekijöiden ammattiylpeyttä saadaan vahvistettua.
– Meidän pitäisi kyetä vahvistamaan jo opiskelijoiden ammatti-identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. Kuulen nyt sellaista viestiä, että jo opiskeluvaiheessa apteekkeja ei nähdä houkuttelevina työpaikkoina. Tämä on erittäin tärkeä kysymys ratkaistavaksi.
Pirttijärven mukaan apteekkityötä olisi uudistettava, jotta apteekit kykenisivät tarjoamaan riittävästi monipuolisia työtehtäviä ja uralla kehittymisen mahdollisuuksia. Yhteistyön lisääminen apteekkien ja terveydenhuollon välillä olisi tähän tervetullut uusi mahdollisuus.
– Tämä on kiinni myös apteekkareista. Kuinka aktiivisesti apteekkarit pyrkivät lisäämään yhteistyötä esimerkiksi nyt hyvinvointialueiden kanssa. Apteekkariliitto tekee tässä hyvää työtä muun muassa lääkitysturvallisuusohjelmallaan. On kuitenkin yksittäisestä apteekkarista kiinni, kuinka hän ohjelmaa toteuttaa, Pirttijärvi sanoo.
Koko terveydenhuollon työntekijäkriisi heijastuu myös farmasia-alan ammattilaisten työhön. Farmasialiitossa seurataan nyt tarkasti, miten hoitajapula kuormittaa osastofarmaseutteja, joille on alkanut siirtyä hoitajille kuuluvia työtehtäviä.
– Tämä on uusi ilmiö julkisella puolella. Osasto farmaseuteille on alettu sälyttää hoitajien työtä. Esimerkiksi farmaseutteja on alettu käyttää lääkkeiden jakamiseen. Pelkään, että tämä kehitys vähentää osastofarmasian houkuttelevuutta, Pirttijärvi arvioi.