Vaaran paikat

Vaaratapahtumien raportoinnin merkitys kasvaa farmasian alalla. Vuosi sitten apteekeissa laajentunut sisäinen poikkeamien raportointi saa jatkoa uudesta yhteydestä apteekkien sekä sosiaali- ja terveysalan yksiköiden välillä.

Vaaratapahtumien raportointia on tehty sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä vuodesta 2007, mutta raportoinnin laatu ja hyödyntäminen on jäänyt monin paikoin vaillinaiseksi. Lääkitysturvallisuuskoordinaattori Marianne Kuusisto Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksesta sanoo, että apteekkien uudet lääkitysturvallisuusvastaavat ovat ratkaisevassa asemassa lääkehoidon turvallisuuden parantamisessa. Hän listaa, että he opastavat ja motivoivat työkavereita, pitävät positiivista henkeä yllä ja rakentavat näin uutta turvalliskulttuuria.

– Inhimillisiä virheitä sattuu aina. Siksi koko lääkehoitoprosessiin pitää rakentaa suojauksia siten, että vaaratilanteiden ja haittatapahtumien riski minimoidaan.

Kuusisto painottaa, ettei kyse ole työntekijöiden virheiden perkaamisesta. Raportoinnilla halutaan löytää koko lääkehoitoprosessin kipupisteet. Vasta kun virheen paikka löytyy, siihen voidaan löytää ratkaisu. Esimerkki suojasta virheen varalle on se, kun farmaseutti skannaa noutamansa lääkepakkauksen viivakoodin vielä kertaalleen ennen sen luovuttamista asiakkaalle.

– Raportoinnin ideologia lähtee siitä, että virheet ovat pääosin systeemistä johtuvia. Tahattomia virheitä ei aina voi estää, mutta systeemiä voidaan kehittää jatkuvasti.

Asiakastyö näkyväksi

Vaaratapahtumista on raportoitu apteekeissa syksystä 2021 lähtien Suomen Apteekkariliiton ja Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen yhteisprojektissa. Valtakunnallisen apteekkien lääkitysturvallisuusohjelman (Valo) ensimmäisessä vaiheessa HaiPro otettiin käyttöön pilottiapteekeissa vaaratapahtumien sisäiseen raportointiin. Kuusisto sanoo, että jo tämä oli iso muutos, sillä aiemmin seuranta on koskenut käytännössä ainoastaan virheitä lääkkeiden toimittamisessa. Jatkossa raportoidaan esimerkiksi poikkeamista potilasneuvonnassa tai lääkkeen määräämisessä.

– Raportointi tekee näkyväksi apteekkien keskeisen merkityksen potilaiden ja asiakkaiden lääkehoitopolun turvallisuuden varmistamisessa. Moni käy lääkärissä harvoin, mutta apteekissa paljon useammin.

Kuusisto huomauttaa, että apteekit ovat ylivoimaisesti terveydenhuollon käytetyimmät toimipisteet. Vuonna 2020 niissä tehtiin 60 miljoonaa asiakaskäyntiä, joiden aikana toimitettiin 68 miljoonaa reseptiä. Tämän päälle tulee itsehoitolääkkeiden myynti, itsehoito-ohjaus sekä terveydenhuollon piiriin ohjattavien asiakkaiden tunnistaminen.

– Apteekit ovat olleet tähän asti alihyödynnetty resurssi lääkitysturvallisuuden edistämisessä avohoidossa. Jokainen näistä kymmenistä miljoonista kohtaamisista on potentiaalinen lääkitysturvallisuuden tarkistuspiste.

Kyse ei ole ainoastaan siitä, että yhteiskunta ja muu sote-sektori näkee farmaseuttien ja proviisorien työpanoksen tarkemmin – heidän on opittava Kuusiston mukaan näkemään se myös itse.

– Farmaseutit ovat tottuneet korjaamaan reseptien kirjoitusvirheitä ja puutteellisuuksia. Tämä työ tulee nyt vaaratapahtumien raportoinnilla näkyväksi.

Voi myös olla, että asiakkaat kertovat vasta apteekissa kaikista käyttämistään lääkkeistä, ja haitallinen yhteisvaikutus huomataan vasta silloin. Jos reseptissä on virhe, raportoinnin aika on vasta myöhemmin. HaiPro on tarkoitettu vain tiedon keräämiseen, ei akuuttien asioiden hoitamiseen.

– Virheellisen reseptin kohdalla tulee soittaa lääkärille kuten tähänkin asti, jos asiaa ei voi selvittää itse, tai oikeudet eivät riitä tilanteen korjaamiseen.

Raportointiaktiivisuus lisää laatua

Suurin osa, yli 40 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollossa ilmoitetuista vaaratapahtumista, koskee lääkehoitoa. Kuusisto arvioi osuuteen vaikuttavan sen, että lääkehoidon vaaratilanteet ovat konkreettisia ja muita helpommin havaittavissa: esimerkiksi annoskoko, vahvuus tai antoreitti on väärä. Vaaratapahtumien raportointi on myös vapaaehtoista ja tästä syystä ainoastaan osa vaaratapahtumista raportoidaan.

– Raporttien määrästä ei voi päätellä potilasturvallisuuden tilaa. Vapaaehtoisuudesta huolimatta raporttien tekeminen on tärkeää, sillä mitä enemmän ongelmista raportoidaan, sitä varmemmin tapahtuu muutosta.

Vuoden 2007 jälkeen sote-sektorin vaaratilanteista on tehty noin 2,8 miljoonaa raporttia. Kuusiston mukaan niiden määrä on kasvamassa juuri eri työntekijäryhmien aktiivisemman raportoinnin myötä. Ilmoitusten tekeminen on vakiintunut käytäntö sote-sektorilla. Kuusisto odottaa, että jo alkuvaiheessa tehdyt kattavat koulutukset farmasia-alalla asemoivat HaiPron alan arkeen nopeasti. Hän neuvoo, että kaikkein tärkeintä on hyödyntää vaara ilmoitusten tuoma tieto tehokkaasti.

– Tämä mahdollisuus lässähtää alkuunsa, jos ilmoitukset eivät johda mihinkään. Ilmoituksia pitää käsitellä yhdessä ja sopia henkilökunnan kanssa toimintatapojen muutoksesta.

Apteekkien ja sote-sektorin vuoropuhelu

Raportointilomake löytyy apteekeissa Salkku-tietopalvelusta. Kun yhteys sote-organisaatioihin avataan, uutena osiona löytyy kohta, jossa voi valita ilmoituksen vastaanottavan yksikön. Salkusta ilmoitus etenee kyseisen yksikön käsittelijälle. Apteekissa ilmoitukset käsittelee lääkitysturvallisuusvastaava.

– Koko prosessi lähtee liikkeelle siitä, että vaaratapahtumat opitaan tunnistamaan, niistä ilmoitetaan ja ne käydään läpi hyvässä hengessä.

Vaaratapahtumailmoitus tehdään aina anonyymina. HaiPro on muokattu Valo-hankkeessa vastaamaan apteekkien toimintaympäristöä ja sitä hiotaan jatkuvasti palautteiden perusteella. Ilmoitus tehdään mahdollisimman pitkälle valitsemalla oikeat vaihtoehdot pudotuskentistä. Vapaissa kentissä ohjataan täyttämään kohtaan tarvittavat tiedot.

– Kirjoittaessaan voi miettiä, ymmärtääkö organisaationi ulkopuolinen ihminen, mitä on tapahtunut ja mitkä asiat ovat johtaneet vaaratilanteeseen.

Syksystä alkaen vuoropuhelua ei käydä ainoastaan oman yksikön kesken, vaan apteekkien ja muiden sote-yksiköiden välillä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakentän muuttuminen lähivuosina onkin juuri tätä: apteekit ja muut yksiköt kehittävät yhteistä palveluketjuaan yhdessä.

Vakavat vaaratilanteet ovat harvinaisia. Tiedon jakaminen organisaatioiden kesken on Kuusiston mukaan tärkeää, sillä muuten tietoa ei yksinkertaisesti pääse kertymään. Vaaratapahtumien raportoinnin ytimessä ovat harvinaisten, vakavien tapausten sijaan yleisemmät läheltä piti -tilanteet. Vahinkoa ei tapahtunut, mutta sen riski huomataan. Tällöin kannattaa tehdä ilmoitus.

– Vaaratapahtumien jakaminen organisaatioiden välillä on herkkä asia. Jollain tavalla vakavimpien vaaratapahtumien jakamista tulisi kuitenkin kehittää kansallisella tasolla, ettei jokaisen organisaation tarvitse kohdata samaa vaaratapahtumaa ja keksiä siihen ratkaisua.