Tapaamme Virpi Henttisen kanssa Farmasian Päivillä, joilla hän on käynyt apteekkariystävänsä kanssa joka vuosi jo vuosikymmenien ajan. Eikä tämä suinkaan ole vain yksittäinen traditiona säilynyt alan tapahtuma, johon reilu kolme vuotta sitten eläköitynyt Henttinen osallistuu, vaan hän seuraa alaa edelleen aktiivisesti.
– Tämä on niin hieno ala. Meillä on paljon annettavaa monella saralla, kun vain uskallamme etsiä uusia aluevaltauksia rohkeasti ja tarjota apuamme sinnekin, missä sitä ei vielä ole oivallettu hyödyntää, Henttinen rohkaisee.
Hän tietää, mistä puhuu. Kun Henttinen aloitti 1996 Hämeenlinnan vankisairaalan osa-aikaisena farmaseuttina, koko oikeusministeriön alaisuudessa ei ollut yhtään farmaseuttia töissä.
Ajatus lääkekeskuksesta syntyi tarpeesta
Kun Hämeen Sanomissa oli kolmannen kerran ilmoitus avoimesta farmaseutin paikasta Hämeenlinnan vankisairaalassa, Henttinen päätti tarttua härkää sarvista ja soitti ylilääkärille.
– Ihmettelin, mikä paikassa on vikana, kun sinne ei löydy tekijää. Eikö kukaan uskalla mennä sinne töihin? Henttinen muistelee.
Hän myöntää kyllä itsekin jännittäneensä aika lailla ensimmäistä vierailuaan.
– Olin työpaikassani Kaurialan apteekissa päässyt opettelemaan atk-järjestelmiä, kuten siihen aikaan sanottiin, ja ylilääkäri pyysi, että tulisin järjestelemään edes sen puolen kuntoon.
Aluksi työ oli osa-aikaista. Virpi Henttinen jatkoi työskentelyä Kaurialan apteekissa ja sen ohella laittoi vankisairaalan lääkekaapin kuntoon. Hämeenlinnan ja viereisen Vanajan vankilan lääkehuoltoa hoitaessaan hän kiinnitti huomiota sotilasapteekista toimitettavien lääkkeiden pitkiin toimitusaikoihin.
Vuosituhannen vaihteessa hän alkoi ylilääkärin tuella puhumaan vankeinhoitolaitoksen oman apteekin puolesta. Se ei ollut lääkelain puitteissa mahdollista, mutta vuonna 2003 laki saatiin muutettua ja lääkekeskus perustettiin.
– Aluksi koko keskus toimi yhdessä huoneessa. Sitten saimme käyttöömme toisen huoneen ja myöhemmin vielä lisää varastotilaa.
Henttisestä tuli lääkekeskuksen johtaja. Hänen lisäkseen siellä työskenteli yksi lääketeknikko.
Usko omaan asiaan antoi rohkeutta
Jo ennen lääkekeskuksen perustamista Virpi Henttinen kiersi puhumassa asian puolesta.
– Olihan se aika jännittävää mennä isojen päättäjien eteen, mutta minulla oli vahva usko asiaani. Ajattelin, että lääkkeet minä tunnen ja niistä osaan puhua.
Kun lääkekeskus oli perustettu, hän kiersi kaikissa Suomen vankiloissa tarkistamassa lääkekaapit ja tutustumassa toimintaan.
– Hyvin vähän kohtasin epäilyksiä. Sekin valoi uskoa omaan asiaan, kun joka paikassa otettiin hyvin vastaan ja neuvotteluissa hyväksyttiin tasavertaisena pöydän ääreen. Myöhemmin tietenkin tuloksetkin puhuivat puolestaan ja antoivat lisää varmuutta, kun taloudelliset säästöt huomattiin ja sairaaloiden, poliklinikkojen ja vankiloiden henkilökunta kiitteli.
Henttinen pitää apteekkityöskentelystä saatua kokemusta hyvänä pohjana roolilleen lääkekeskuksessa.
– Apteekissa oppii neuvomaan ja palvelemaan ihmisiä. Lääkekeskuksessa asiakkaitani olivat vankilasairaaloiden ja poliklinikoiden hoitajat ja lääkärit. Sain paljon kiitosta siitä, että meille saattoi soittaa ja kysyä neuvoa. Halusin tuoda monia toimintamalleja avoapteekista lääkekeskuksen toimintaan.
Läpileikkaus yhteiskunnasta
Lääkekeskuksen johtajan toiminta-
aluetta oli koko Suomi.
– Lääkehuolto vankiloissa on massiivista. Saimme luotua yhtenäiset lääkehuolto-ohjeistukset ja -käytännöt kaikkiin Suomen vankiloihin sekä yksikkökohtaiset lääkehoitosuunnitelmat, Henttinen kertoo.
Ehkä isoimpana saavutuksena hän pitää annosjakelun toteuttamista vankiloissa.
– Jatkuvaa lääkitystä käyttävät pitkäaikaiset vangit vastuutetaan itse huolehtimaan lääkkeiden otosta. En ensin itsekään uskonut tähän, mutta hyvä apteekkariystäväni kannusti minua ja oli tukenani, Henttinen kiittää.
Hyviä yhteistyökumppaneita löytyi myös vankeinhoitolaitoksen ulkopuolelta. Esimerkiksi vartijoiden lääkkeenantokoulutus järjestettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston proviisoriopiskelijoiden kanssa. Vartijoiden koulutus on edelleen käytössä sähköisenä versiona.
– Sain tehdä upean uran ja nähdä läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta muurien sisäpuolella, Henttinen kiittää.
Hän ei kuitenkaan jatkanut uraansa 63 vuoden jälkeen vaan päätti jättäytyä eläkkeelle ja omistautua rakkaalle harrastukselleen hevosille.
– Tyttäreni pitää ratsastuskoulua Luopioisissa, ja siellä riittää minullekin työtä. Ratsastustunneilla käyn kahdesti viikossa, pienimuotoista kasvatustoimintaakin harrastanut Henttinen innostuu.
Lääkekeskuksen kehityksestä hän kuulee seuraajaltaan Paula Tarsarannalta, jota toisinaan yhä tapaa.
– Jätin käsistäni hyvin toimivan ja taloudellisesti tuloksekkaan keskuksen. Nyt heillä on uusien lain muutosten myötä uudet haasteet, joista vaihdamme välillä ajatuksia ja minä voin kertoa, miten itse lähtisin jotain asioita ratkomaan, Henttinen sanoo vaatimattomaan tapaansa.
Farmasian ammattilaisilla paljon annettavaa
Virpi Henttinen loi itse oman työkuvansa vankeinhoidon lääkehuollon parissa. Hän uskoi omaan lääkealan osaamiseensa ja tarjosi apuaan nöyrästi uuden alan käyttöön. Myöhemmin tulokset – kuten merkittävät taloudelliset säästöt – puhuivat puolestaan. Nykyisin vankeinhoitolaitoksen lääkekeskuksessa työskentelee johtajan lisäksi lääketeknikko ja kaksi farmaseuttia.
– Olkaa ylpeitä omasta ammattitaidostanne, Henttinen kehottaa.
Hän on varma, että monia aluevaltauksia on vielä tekemättä, ja kannustaa seuraamaan yhteiskunnallista keskustelua herkällä korvalla.
– Missä meidän osaamisellemme olisi käyttöä ja voisimme olla avuksi?
Henttinen kävi itsekin jo tutustumassa poliisivankiloihin, mutta ei ehtinyt tarttua muilta töiltään tähän haasteeseen.
– Vanhusten pitkäaikaisen hoidon yksiköissä lääkehuolto on todella suuressa roolissa. Myös erityisryhmien hoitoyksiköissä, maahanmuuttajien keskuksissa ja esimerkiksi eläinlääkäreiden klinikoilla voisi farmaseuteista olla iso apu, Henttinen ideoi.
Hän korostaa farmaseuttien osaamisen tuomia säästöjä.
– Tuntekaa oma arvonne, mutta älkää tuputtako tai esiintykö turhan tärkeinä, vaan ehdottakaa nöyrästi, että voisitte olla avuksi, hän vinkkaa.