Vuoden farmaseutti on unelmatyössään

Vuoden farmaseutti Anne Akea kuvaa rohkeus tehdä päätöksiä ja haastaa itseään. Se on vienyt hänet lopulta unelmatyöhön, jossa yhdistyy moniammatillisuus, osastofarmasian tärkeys sekä meren läheisyys.

Kun farmaseutti Anne Ake saapui lokakuussa 2016 Ahvenanmaalle suorittamaan kolmen kuukauden osastofarmaseutin pestiä keskussairaalaan, ulkona oli pimeää ja märkää. Hänen valintaansa kummasteltiin ja varsinkin viihtymistä kaukana mantereelta. 

– Olin silloin tekemässä proviisorin sijaisuutta ja minulla oli mielenkiintoinen esimiestehtävä. Luonteestani kertoo varmasti paljon se, että uskalsin sanoa itseni irti ja ottaa haasteen vastaan. Nyt olen unelmatyössäni, jossa voin itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa työtäni moniammatillisessa ympäristössä. En ole katunut hetkeäkään tänne tulemista ja jäämistä. Tämä on ollut riski, joka kannatti ottaa. Viihdyn täällä erinomaisesti ja olen kiitollinen sekä työstäni että uusista ystävistäni. Kumpaakaan kun ei voi pitää itsestäänselvyytenä, Ake toteaa.

Muutama kuukausi sairaalan lääkehoitosuunnitelman päivittämisen sekä lääkityspoikkeamien arvioimisen parissa venyi ensin vuodeksi. Siinä vaiheessa Ake osti talon puolen tunnin harkinnan jälkeen. Keväällä 2019 tehtävä muuttui viraksi ja syyskuussa 2021 Ake pääsi käynnistämään osastofarmasiaa sisätaudeilla ja kirurgisella osastolla. 

– Toivon, että täällä ja muissakin sairaaloissa ymmärretään, että ilman osastofarmasiaa ei enää pärjätä. Ainakin minulle asian tärkeys on tullut sitä selvemmäksi, mitä enemmän olen perehtynyt potilaiden lääkeasioihin. 

Työ tekijäänsä opettaa

Farmasia alana ei sekään ollut Akelle pitkän pohdinnan tulos, ennemminkin sattumaa. Hän naurahtaakin, että oli tuskin koskaan käynytkään apteekissa siinä vaiheessa, kun hän aloitti opiskelut Åbo Akademissa.

– Farmasia on alana siinä mielessä erikoinen, että harva nuori varmaan sille tietoisesti tähtää tai unelmoi. Työn kautta minulle avautui ihan eri maailma ja ainakin omalla kohdallani ala on ylittänyt täysin odotukseni. 

Ake valmistui farmaseutiksi vuonna 1986. Hän muistelee, kuinka koulutus tähtäsi siihen aikaan avoapteekkityöhön ja sinne hän itsekin päätyi useammaksi vuodeksi. Sittemmin sekä koulutus että koko ala on kokenut suuria muutoksia. 

– Opiskelu käsitti aikanani paljon kemiaa ja lääkkeen valmistamista. Sen sijaan yhtään kurssia ei ollut esimerkiksi sairaalafarmasiasta. Myös työ apteekissa poikkesi valtavasti nykyisestä. Silloin lääkeinformaatiota saivat antaa vain lääkärit, mutta apteekeissa se oli kiellettyä. Nykyiset intimiteettisuojan määreet eivät päteneet aikana, jolloin lääkkeitä haettaessa asiakas kutsuttiin nimellä ja lääkkeet olivat tiskillä odottamassa kaikkien nähtävillä. 

Apteekit olivat kuin edesmenneitä Alkoja, joissa itsepalvelua ei ollut ja vaihtoehdot olivat vähissä. Jos Ake jotain kaipaa vanhoilta ajoilta, niin lääkkeenvalmistusta.

– Olen itse valmistanut paljon lääkkeitä, niin pillereitä kuin yskänlääkkeitäkin. Nykyään dokumentointi ja testaukset ovat niin tarkkoja, että lääkkeenvalmistus on ulkoistettu apteekeista. Se on minusta sääli, sillä siinä häviää yksi osa omasta ammattitaidosta. Sen sijaan avoapteekeissa aikaa kuluu nykyään entistä enemmän lääkeinformaation antamiseen ja Kelan korvattavuuksien selvittämiseen. 

Farmasialiittoa Ake kiittää heidän tekemästään työstä osaamisen laajemman hyödyntämisen eteen sekä avoapteekeissa että sairaalaympäristössä.
– Erityisen tärkeää on se, että lääkehoidon arviointi on jo osa koulutusta, hän korostaa.

Jatkuvan kehittämisen malli

Anne Ake sai vuonna 2009 lääkehoidon kokonaisarvioinnin (LHKA) erityispätevyyden. Koulutus on avannut hänelle paljon uusia polkuja. Hän on tällä hetkellä ainoa pätevyyden omaava farmaseutti Ahvenmaalla. Tässä törmätäänkin ongelmaan, jota ei kaksikielisessä Suomessa hänen mielestään riittävästi huomioida.

– Suomessa on varsinkin länsirannikolla paljon alueita, joissa valtakieli on ruotsi. Farmasian peruskoulutuksen voi suorittaa ruotsiksi, mutta siitä eteenpäin itsensä kouluttaminen toisella äidinkielellä on vaikeaa. Jatkokoulutus, kuten vaikkapa juuri LHKA-pätevyyden hankkiminen, karsii pois ruotsinkielisiä farmaseutteja, sillä pääosa koulutusaineistosta tulee tuottaa suomeksi. On ymmärrettävää, että koulutuksia ei voida toteuttaa joka vuosi, mutta ainakin silloin tällöin se olisi tärkeää. 

Ake itse on hyötynyt kaksikielisyydestä. Hän on pitänyt jo useiden vuosien ajan lääkekoulutuksia hoitoalan opiskelijoilla. Hän on esimerkiksi kouluttanut Ahvenanmaalla koko hoitohenkilökunnan. 

– Lapsena ja vielä opiskeluikäisenäkin inhosin esiintymistä. Olen voittanut itseni ja nykyään oikein nautin siitä. Mitä tulee koulutusten sisältöön, en koskaan käytä samaa materiaalia kahdesti, sillä ala menee niin nopeasti eteenpäin. Ajan tasalla pysyminen on minulle lähes kokopäivätyötä.

Jatkuva kehittäminen on myös Akelle itselleen tärkeää. Parasta aikaa hän suorittaa vapaa-ajalla työnantajan suostumuksella ja maksamana geriatrisen lääkehoidon asiantuntijan koulutusta. 

– Olen niin kärsimätön luonne, että minulla on jatkuvasti oltava jotain uutta työn alla, että en kyllästy, hän paljastaa. 

Vuoden farmaseutti -nimitys on Akelle merkki, että hän on tehnyt oikeita valintoja.

– Hyvältähän tämä tuntuu. Olen 35 vuotta tehnyt työtäni niin hyvin kuin mahdollista, ollut monessa mukana ja uskaltanut tarttua haasteisiin. Omalla esimerkilläni haluan rohkaista kollegoitani kokeilemaan uusia juttuja ja haastamaan itseään. 

Paljon tulkkina

Nykyisessä työssään osastofarmaseuttina Aken työtehtäviin kuuluu kaikki lääkkeisiin liittyvä. 

Olen erityisen ylpeä ja innostunut ikäihmisten hankkeesta. Teen lääkehoidon kokonaisarvioinnin ja kirjallisen raportin potilasjärjestelmään yli 75-vuotiaista, jotka joutuvat kaatumisen seurauksena ensiapuosastolle. Pyrimme esimerkiksi verenpainelääkityksen täsmentämisellä ja seurannalla vaikuttamaan siihen, että kaatumisia ei tapahtuisi.

Anne Ake kiittää hyvää yhteistyötä muun hoitohenkilökunnan kanssa. Myös Vuoden farmaseutti-nimitystä juhlittiin yhdessä.

 

 

 

Ake on huomannut, kuinka iso osa lääkehoito on sairaalahoitoa. Samalla viivalle hän laittaa yhteisen ymmärryksen merkityksen.

– Sairaalassa näkee, kuinka eri kieltä farmaseutit ja sairaanhoitajat puhuvat. Tämä puolestaan johtaa helposti väärinymmärryksiin. Omassa työssäni pienessä sairaalassa keskustelen paljon ylihoitajien kanssa ja pikkuhiljaa työni on muuttunut entistä näkyvämmäksi. Pääsen myös tekemään työtä erikoissairaanhoidon parissa ja opin itse jatkuvasti lisää. 

Viimeisen vuoden aikana Ake on lääkäreiden pyynnöstä lähtenyt mukaan myös kotisairaanhoidon käynneille.

Kierrolla mukana ovat lääkäri, sairaanhoitaja ja minä. Näillä käynneillä olen huomannut sen valtavan hyödyn, mitä moniammatillisesta yhteistyöstä saa. Viimekädessä tästä hyötyy aina potilas eniten, hän painottaa.

Kävelymatkan päästä työpaikaltaan on Aken koti, se, jonka hän osti hetken mielijohteesta. Keittiönikkunasta näkyy meri. 

– Olen kotoisin Korppoosta, Utön saarelta. Suonissani virtaa suolaa enemmän kuin verta. Tänne minä jään enkä muuta toivo. 

Videolla lisää farmaseutin työstä Ahvenanmaalla:

 

Anne Ake

  • Farmaseutti, Åbo Akademi 1986
  • Osastofarmaseutti, Ahvenanmaan keskussairaala 10/20216 >
    Vuoden farmaseutti 2021
  • Perhe: avomies, kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta
    Harrastukset: liikunta, ulkoilu, käsityöt ja lukeminen

Oletko harkinnut mentorointiohjelmaan osallistumista?