Pohjois-Savon hyvinvointialue on kirjannut palvelutuotantostrategiaansa yhdeksi tavoitteekseen lääkehoidon ongelmien ja niistä aiheutuvien kustannusten vähentämisen.
Tavoitetta edistävään kehittämisryhmään osallistuu asiantuntijoita niin hyvinvointialueelta, Itä-Suomen yliopistosta kun avoapteekeistakin. Ideana on etsiä uusia yhteistyömalleja ja toimintatapoja, joilla apteekit voisivat tukea entistä paremmin rationaalisen lääkehoidon toteutumista.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen apteekkari Jouni Ahonen kertoo, että alueella pyritään tunnistamaan yleisimmät ja vakavimmat lääkehoitoihin liittyvät vaaratapahtumat ja lääkehoidon ongelmat sekä asiakasryhmät, joille ne kasautuvat. Aineistona käytetään hyvinvointialueen HaiPro-ilmoituksia sekä Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksestä kerättyjä tietoja.
Pohjois-Savossa, kuten muuallakin Suomessa, suuri osa päivystyskäynneistä liittyy lääkehoidon ongelmiin.
– Selvitämme, voidaanko data-analytiikalla seuloa suuren haittavaikutusriskin omaavia potilaita päivystyksessä tai omakanta-lähtöisesti apteekissa, Ahonen mainitsee.

Pohjois-Savossa kiinnitetään erityistä huomiota hoitoketjujen toteutumiseen sekä kotihoidon lääkearviointeihin.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtaja Riitta Raatikainen kertoo, että ideana on pohtia myös yleisemmin sitä, minkälainen tulevaisuuden apteekki voisi olla ja mitä tehtäviä sille kuuluisi.
– Keskustelemme yhdessä siitä, miten apteekit voitaisiin sitoa paljon nykyistä tiiviimmin osaksi terveydenhuoltoa. Apteekeissa on valtavasti osaamista, jolle olisi käyttöä myös muualla, hän mainitsee.
Jouni Ahonen miettii, että uudessa rakenteessa, hyvinvointialueella, asioita on mahdollista lähestyä puhtaalta pöydältä. Kehittämistyötä tukee luonnollisesti myös se, että Pohjois-Savossa on paljon farmasian alan akateemista tutkimusta.
– Keskustelu on välttämätöntä myös siksi, että terveydenhuollon rahat ovat vähissä. Asioita on tehtävä uudella tavalla ja entistä tehokkaammin, hän kiteyttää.
Apteekit tuntevat asiakkaansa
Myös Savon apteekkariyhdistyksen puheenjohtajan, Sulkavan apteekin apteekkarin Anu Rasi-Leskisen mielestä yhteistyön tiivistäminen terveydenhuollon kanssa on tervetullutta. Apteekit pystyvät hänen mukaansa auttamaan monilla tavoin hoitoketjujen toteutumisessa.
– Savon apteekkariyhdistys on jo toteuttanut yhteistyössä KYS:in sairaala-apteekin kanssa jäsenilleen koulutuksen siitä, miten neuvoa sepelvaltimopotilasta hoitokäytännöistä. On olennaisen tärkeää, että terveydenhuollosta ja apteekeista saatava informaatio on samanlaista; se edistää myös potilaiden hoitoon sitoutumista.

Rasi-Leskinen kertoo, että paraikaa suunniteltavana on myös muita alueita, joilla neuvontaa ja ohjaamista pyritään tehostamaan.
– Tämä on tärkeää senkin takia, että julkisessa keskustelussa apteekit nähdään usein virheellisesti vain lääkkeiden kauppapaikkana eikä ymmärretä sitä, että olemme osaltamme varmistamassa, että lääkkeitä käytetään oikein. Olemme luonnollisesti myös tuplatsekkaamassa, että terveydenhuollossa ei tehdä lääkehoidon virheitä.
Hän huomauttaa, että Sulkavan apteekin kaltaisessa pienessä apteekissa farmaseutit tuntevat asiakkaansa erittäin hyvin.
– Usein tiedän jo asiakkaan nähdessäni, mitä lääkettä hän on tullut hakemaan. Meillä on sikäli hieno tilanne, että jos arvelen, että jotain asiaa voisi lääkityksessä muuttaa, voin vain soittaa terveyskeskukseen tai pyytää asiakasta käymään siellä.
”Jos tahtoa riittää”
Myös Itä-Suomen yliopiston apteekin apteekkari Jouko Savolainen korostaa, että avoapteekit ovat loistavia havainnointipaikkoja.
– Myös isossa apteekissa farmasian ammattilainen pystyy näkemään usein jo lääkkeiden kulutuksesta, käytetäänkö lääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaan. Tällöin ei tarvita edes varsinaisia lääkehoidon arviointeja.
Savolaisen mukaan ongelmana on, että varsinkin isommilla paikkakunnilla apteekeilta puuttuu helppo keino ilmoittaa havainnoistaan lääkäreille.
– Ratkaisu olisi se, että apteekkien asiakastieto- ja terveydenhuollon potilastietojärjestelmät integroitaisiin osittain toisiinsa, jolloin apteekin farmaseuttinen henkilökunta voisi ilmoittaa havainnostaan vaikkapa punaisella huomiolipulla. Tärkeintä olisi saada apteekkien tekeminen integroitua paremmin osaksi muun terveydenhuollon prosesseja.
Savolainen myöntää, että ideaa saatetaan vastustaa vetoamalla tietoturvaan ja yksilönsuojaan.
– Tietoturvan ja yksilönsuojan taakse on helppo mennä. Asiat ovat yleensä ratkaistavissa, jos vain tahtoa riittää.
Saman katon alle?
Riitta Raatikainen huomauttaa, että yhteistyön tiivistäminen on hyödyllistä senkin takia, että julkinen sektori voi oppia paljon yksityisen puolen toimintatavoista.
– Kahden erilaisen toimijan kohdatessa voi syntyä myös aivan uudenlaisia innovaatioita.
Yksi mahdollinen uusi aluevaltaus voisi olla rokotusten antaminen apteekeissa – mikäli sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelussa oleva palvelu-uudistus antaa tähän mahdollisuuden.
– Sekin, että terveyskeskus ja apteekki toimisivat fyysisesti samassa rakennuksessa, parantaisi asiakkaiden palvelua.
Raatikaisen mielestä uudet toimintamuodot ja tehtävät voisivat auttaa apteekkeja toimimaan kannattavasti myös pienemmillä paikkakunnilla.
– Kattavalla apteekkiverkostolla on aivan keskeinen merkitys myös maamme huoltovarmuuden kannalta, hän muistuttaa.
Tarvetta myös koordinoinnille
Haastateltavat uskovat, että apteekit ovat kiinnostuneita toimenkuvansa laajentamisesta.
– Jos apteekeille tai apteekkien ammattilaisille tulee uusia tehtäviä, niistä on tietenkin saatava myös asianmukainen lisäkorvaus, Ahonen muistuttaa.
Pohjoissavolaiset uskovat, että myös muualla Suomessa pohditaan tällä hetkellä hyvinvointialueiden ja apteekkien yhteistyön tiivistämistä.
– Joka paikassa ei varmaankaan kannata kehittää ihan omia ratkaisuja. Tarvetta olisi valtion tai sen osoittaman tahon, esimerkiksi Fimean koordinaatiotyölle ja hyvien käytäntöjen jakamiselle, Jouko Savolainen korostaa.