Yleiskorotus varmistaa palkkakehityksen

Farmasialiiton palkkakysely osoittaa, että palkkakehityksen paras turva ovat yleiskorotukset. Palkkakeskusteluja käydään etenkin apteekkisektorilla harvoin.

Tavallisin syy palkankorotukseen oli yleiskorotus. Sektorista riippuen 53–91 prosenttia vastaajista ilmoitti palkkansa nousseen yleiskorotuksen myötä. Henkilökohtaisen palkankorotuksen oli vastaavasti ilmoittanut saaneensa 18–41 prosenttia vastaajista. Pääasiallinen syy palkankorotuksiin vaikuttaakin olevan työehtosopimus: yleiskorotus on nimensä mukaisesti palkankorotus, joka maksetaan perusteiltaan samansuuruisena kaikille työehtosopimuksen piiriin kuuluville palkansaajille.

Henkilökohtainen palkankorotus perustuu tavallisesti henkilökohtaiseen suoriutumiseen tai esimerkiksi uuteen, tyypillisesti aiempaa vastuullisempaan työtehtävään. Myös henkilökohtaisen palkankorotuksen taustalla voi kuitenkin usein olla työehtosopimukseen perustuva yrityskohtainen erä.

Esimerkki yrityskohtaisesta erästä on muun muassa apteekkien farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimukseen perustuva apteekkikohtainen erä. Apteekkisektorin vastaajista 83 prosenttia ilmoitti joskus saaneensa apteekkikohtaisen erän ja 72 prosenttia vastaajista ilmoitti apteekkikohtaisen erän yhdeksi taulukkopalkkaa paremman palkkansa perusteeksi nykyisessä työsuhteessaan.

Erot palkankorotuksen perusteissa heijastelevat työehtosopimuksen piiriin kuulumista. Valtaosa Farmasialiiton jäsenistöstä kuuluu työ- tai virkaehtosopimuksen piiriin. Teollisuus- ja tukkukauppasektorillakin pääosa vastaajista kuuluu työehtosopimuksen piiriin (54 %) tai heihin käytännössä sovelletaan jotain työehtosopimusta (19 %). Reilu viidesosa kyseisen sektorin vastaajista jää kuitenkin kokonaan työehtosopimusten ulkopuolelle.

– Kemianteollisuudessa – ja muillakin teollisuuden aloilla – sovittiin palkankorotuksista. Yleiskorotus on se palkan kehittävä osa, joka kehittää tasapuolisesti kaikkien palkkaa eikä eriarvoista ketään. Onkin äärettömän tärkeää, että meillä on palkankehityksessä elementti, joka on yhdenvertainen eikä ole suoritukseen tai henkilöön liittyvä, Mia Adolfsson YTN:stä sanoo.

– Kaupan alan ylemmillä toimihenkilöillä ei ole työehtosopimusta, mikä on tietysti erityisen hankala tilanne. Tukkukaupan puolella työskentelevistä Farmasialiiton jäsenistä varmasti moni kuuluu tähän sektoriin, hän muistuttaa.

Yleisin työehtosopimus teollisuus- ja tukkukaupan sektorin vastaajien keskuudessa oli viime vuoden tapaan kemianteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimus (noudatetuista työehtosopimuksista 46 % ja sovelletuista 48 %). Muita yleisimpiä noudatettavia tai sovellettavia työehtosopimuksia olivat kemianalan toimihenkilösopimus (noudatetuista 22 % ja sovelletuista 19 %) sekä kaupanalan työehtosopimus (noudatetuista 18 % ja sovelletuista 26 %).

Teollisuus- ja tukkukauppasektorilla yleiskorotuksen saaneiden osuus (53 %) olikin sektoreista pienin, mutta vastaavasti henkilökohtaisen palkankorotuksen saaneiden osuus taas suurin (41 %). Toisaalta teollisuus- ja tukkukauppasektorin vastaajat ilmoittivat muiden sektorien vastaajia useammin, etteivät olleet saaneet tarkastelujakson aikana palkankorotusta (23 %, muut sektorit 6,9–13 %).

Palkkaansa tyytyväisten osuus oli noussut kaikilla muilla sektoreilla paitsi valtio-, Kela- ja yliopistosektorilla, jossa osuus oli pysynyt samana (50 %).

Hyvinvointialuesektorilla (ent. kuntasektori) palkkaansa tyytymättömien määrä väheni eniten (2023: 53 %, 2022: 62 %).

Palkkaansa tyytymättömien osuus on hienoisesta nousustaan huolimatta edelleen pienin teollisuus- ja tukkakauppasektorilla (33 %), jossa sekä farmaseuttien että proviisorien palkat ovatkin palkkatunnuslukujen valossa korkeampia kuin muilla sektoreilla. Myös tulospalkkaus on teollisuus- ja tukkukauppasektorilla selkeästi muita sektoreita yleisempää: tulospalkkauksen piiriin ko. sektorilla kuului 68 prosenttia vastaajista (muut sektorit 1,7–16 %).

Sektorien välillä on edelleen huomattavia eroja kehitys- ja palkkakeskustelujen käymisessä.

Kehityskeskustelujen puuttuminen kokonaan vaikuttaa olevan sektorista riippumatta harvinaisempaa kuin niiden käyminen joko säännöllisesti tai satunnaisesti: sektorista riippuen 70–98 prosenttia vastaajista ilmoitti työpaikalla käytävän vähintään satunnaisia kehityskeskusteluja.

Säännölliset kehityskeskustelut olivat kuitenkin viime vuosien tapaan apteekeissa edelleen yli puolet harvinaisempia kuin muilla sektoreilla (apteekkisektori 33 %, muut sektorit 76–88 %). Lähes joka kolmas vastaaja apteekkisektorilla ilmoitti, ettei kehityskeskusteluja käydä työpaikalla ollenkaan (muut sektorit 1,7–4,8 % vastaajista). Samoin palkkakeskustelujen puuttuminen oli yleisintä apteekkisektorilla: 70 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei työpaikalla käydä palkkakeskusteluja (muut sektorit 3,4–63 %).

Apteekkien työhyvinvointiryhmä julkaisi vuonna 2023 toimintamallin apteekkien kehityskeskusteluiden tueksi. Toimintamalli on kaikkien hyödynnettävissä Työturvallisuuskeskuksen sivuilla. Onkin mielenkiintoista nähdä, yleistyvätkö kehitys­keskustelut apteekkisektorilla tulevaisuudessa.

Kehitys- ja palkkakeskusteluissa myös työntekijän aktiivinen rooli on tärkeä. Hyvät valmistautumisohjeet voit lukea täältä.

Sote-uudistuksen myötä valtaosa kunnissa työskennelleistä jäsenistämme siirtyi hyvinvointialueiden palvelukseen. Liikkeen luovutuksessa henkilöstö lähtökohtaisesti siirtyi hyvinvointialueiden palvelukseen aiemmilla palvelussuhteen ehdoillaan, mutta tasapuolisen kohtelun vuoksi erot työsuhteiden ehdoissa tulee kuitenkin harmonisoida. Viidesosa palkkatutkimukseen vastanneista hyvinvointialuesektorin edustajista kertoi palkkaharmonisaation olevan yksikössään valmis ja neljäsosa, että harmonisaatio oli aloitettu, mutta kesken.

Hyvinvointialuesektorilla vaikutti myös olevan liikehdintää työaikamuodon osalta: reilu neljännes vastaajista ilmoitti, että työnantaja oli joko muuttanut tai muuttamassa työaikamuotoa vuosien 2O22–2O23 aikana. Jakso­työajan käyttö olikin yleistynyt (2O23: 28 %, 2O22: 2O %) ja yleistyöajan käyttö puolestaan vähentynyt (2O23: 59 %, 2O22: 64 %). Yhtenä mahdollisena tekijänä työaikamuutosten yleistymiseen on voinut olla maaliskuussa 2023 voimaan tullut SOTE-sopimuksen muutos, jonka myötä yleistyöajassa työskentelevät ovat voineet halutessaan ruokailla joutuisasti työn ohessa.