Raudanpuute monen vaivan taustalla

Raudanpuute voi vaatia hoitoa, vaikka perinteiset anemiaan viittaavat veriarvot, kuten hemoglobiini (Hb), olisivat viitearvojen mukaiset, jopa hyvät.

Raudanpuutteesta kärsii arviolta jopa viidesosa naisista jossakin elämänsä vaiheessa. Riskiryhmässä ovat myös alle 5-vuotiaat lapset, murrosikäiset tytöt sekä raskaana olevat ja hiljattain synnyttäneet naiset.

– Aiemmassa työssäni terveyskeskuslääkärinä törmäsin päivittäin potilaisiin, jotka valittivat raudanpuutosoireista. Tätä esiintyi etenkin työskennellessäni äitiys- ja lastenneuvolassa, kertoo raudanpuutteeseen perehtynyt lääketieteen lisensiaatti Ilona Ritola.

Anemiasta eli verenvähyydestä puhutaan, kun laboratoriosta otetussa perusverenkuvassa (PVK) hemoglobiini (Hb) on alle viitealueen eli naisilla alle 117 g/l ja miehillä alle 134 g/l. Punasolujen kokoa mittaava E-MCV-arvo on myös pieni eli alle 82.

Hb ei kerro kaikkea

Elimistön rautatasoja voi mitata laboratoriotestein, joihin on syytä sisällyttää perusverenkuva, tulehdusarvo, ferritiini sekä transferriinisaturaatio.

Raudanpuutosoireet voivat kiusata myös ilman veritestein todettua anemiaa. Tällöin hemoglobiini on viitealueen rajoissa, mutta anemialle tyypilliset oireet piinaavat silti.
Yksinkertaisimmillaan raudanpuute ilman anemiaa voidaan todeta mittauttamalla verestä varastoraudantasoa kuvaava ferriitiiniarvo.

– Ferritiiniarvon mittaus on varsin tarpeellinen ja informatiivinen laboratoriotesti, kun selvitellään raudanpuutteen riskiryhmään kuuluvien väsymystä tai moninaisia oireita. Tavallisimpia oireita ovat uupumus ja väsymys riittävästä levosta huolimatta, levottomat jalat, ihon kuivuus, hiustenlähtö, ärtyneisyys ja mielialan lasku sekä lihasten väsyminen ja hidas palautuminen pienestäkin rasituksesta, Ritola sanoo.

– Monet lääkärit ovat heränneet ferritiinin mittauksen tarpeellisuuteen julkisellakin puolella, sillä raudanpuutteesta kärsiviä on paljon. Mikäli oireista kärsivät eivät saa lääkäriltä lähetettä kokeisiin, voivat he monissa laboratorioissa käydä mittauttamassa veriarvojaan ilman lähetettä.

Ritolan mukaan useimmissa laboratorioissa ferritiinin viitealueen alarajana on 5–10, mutta oireisella potilaalla jo ferritiiniarvon putoaminen alle 30–40:n on viimeistään aihe rautalisään. Viitealueella olevaan ferritiinin, kuten viitealueella olevaan hemoglobiiniinkin, liittyy monia epäselvyystekijöitä. Viitearvot muodostuvat tietyn periaatteen mukaan, jolloin 95 prosenttia ihmisistä on viitealueella, olivat he sairaita tai eivät. Viitealueella oleva ferritiini ei siis poissulje raudanpuutetta, kuten ei viitealueella oleva hemoglobiinikaan.

– Monet verikokeet ovat sellaisia, että ne täytyy osata tulkita ja suhteuttaa potilaan oireisiin. Se, että Suomessa ferritiinin viitealueen alarajat ovat niin matalat, kertovat vain siitä, että raudanpuutteesta kärsii enemmän kuin 2,5 prosenttia naisista. Viitealue ei tarkoita normaalia tai tavoiteltavaa arvoa. Esimerkiksi sydämen vajaatoimintapotilaalla voi olla raudanpuute, kun ferritiini on 200, vaikka viitealue näyttää 5–90. Monet laboratoriot ilmoittavat suositeltavat tai tavoiteltavat arvot veriarvon tulkinnan avuksi, Ritola huomauttaa.

Tulehdukset syyniin

Ferritiini kohoaa monissa tiloissa kuten infektioissa ilman, että rautavarastot olisivat mihinkään kohonneet. Tämän takia samanaikaisesta CRP-tulehdusarvon mittauksesta voi olla hyötyä arvioitaessa ferritiinin luotettavuutta.

Ferritiiniarvoa nostaa muun muassa maksasairaudet, nivelreuma, munuaisten vajaatoiminta, tulehdukselliset suolistosairaudet, hemokromatoosi, hemosideroosi ja akuutti myeloinen leukemia. Nämä tosin tulevat usein esille jo muiden väsymysselvittelyihin kuuluvien verikokeiden yhteydessä.

– Mikäli tutkittavalla on jokin ferritiiniä nostava tila, vasta yli sadan olevaa ferriitiiniarvoa voidaan pitää riittävän luotettavana arvioitaessa sitä, että rautavarastot ovat vajaat. Toisin sanoen näillä henkilöillä arvot alle sadan eivät ole luotettavia poissulkemaan raudanpuutetta, Ritola sanoo.

Syy selvitettävä ennen rautalisää

Anemiaan johtava raudanpuute ei länsimaissa juuri koskaan johdu yksipuolisesta ravinnosta. Yleensä sen taustalla on pitkään jatkunut veren menetys – esimerkiksi runsaat kuukautiset tai hoitoa vaativa suolistovuoto. Tämän takia myöskään rautapitoisten ruokien, kuten maksapihvien, lisääminen ruokavalioon ei aina riitä puutoksen korjaamiseksi. Hoito voi vaatia kuukausien, jopa vuosien kestoista rautalisän ”tankkausta”.

– Ennen rautalääkityksen aloittamista on selvitettävä syy elimistön raudanpuutteelle; ilman sitä hoito harvoin onnistuu tai saavutettu hyvä tila on tilapäistä. Riippuen taustasairaudesta hoito toteutetaan joko suun kautta otettavilla rautatableteilla tai laskimonsisäisellä rautainfuusiolla. Päivittäiset raudan saantisuositukset poikkeavat raudanpuutteen hoidossa käytettävistä annoksista, joten mitä tahansa rautavalmistetta ei kannata käyttää, Ritola huomauttaa.

Raudanpuute ilman anemiaa aiheuttaa merkittäviä henkisiä ja taloudellisia menetyksiä niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Vakava raudanpuute ilman anemiaa voi tehdä ihmisen työkyvyttömäksi, ja monet tietämättään raudanpuutteiset henkilöt ovatkin joutuneet vähentämään töitään tai jättäytymään kokonaan työelämän ulkopuolelle raudanpuutteen aiheuttamien oireiden takia. Toimintakyky kuitenkin palautuu nopeasti, jopa muutamissa kuukausissa, kun raudanpuute ja sen aiheuttajat hoidetaan kunnolla.

– Välillä kuulee raudanpuutetta kutsuttavan ”muoti-ilmiöksi”, mikä on sinänsä huvittavaa, koska Maailman terveysjärjestö WHO on kampanjoinut asian puolesta jo viimeiset 20 vuotta. Toisaalta sanotaan, että lääketieteellinen tieto vanhentuu kymmenessä vuodessa ja koko ajan opitaan useita asioista lisää. Lääkäri ei voi tuudittautua siihen, että mitä hän on kerran oppinut, pätee koko hänen uransa loppuun asti. Lääkärin ammatissa toimiminen vaatii jatkuvaa uuden tiedon opiskelua ja omaksumista suhteuttaen aiemmin opittuun ja käytäntöön, Ritola korostaa.

– On potilaan aliarvioimista nimittää hänen sairauttaan vähäpätöiseksi, merkityksettömäksi tai muoti-ilmiöksi, Ritola päättää.

Raudanpuute kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla?

Mikäli potilas kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja hänen oireilunsa jatkuu lääkityksestä huolimatta, tulisi rautavarastojen tilanne tarkistaa. Väsymyksen selvittelyissä rautatasapainon arviointi tulisi toisaalta tehdä ennen lääkehoitokokeiluja varsinkin, jos kilpirauhasarvot ovat viitteissä.

Raudanpuute on yleistä myös kilpirauhaspotilailla ja vielä useammin aliarvioitu ongelma väsymyksen selvittelyssä. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi johtua monesta syystä, joiden syntyperät eroavat toisistaan. Jokaisen potilaan olisikin syytä tietää, miksi oma kilpirauhanen ei toimi niin kuin pitäisi. Onko syynä autoimmuunitulehdus vai ravintoainepuutoksen aiheuttama vajaatoiminta?

– Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään siinä vaiheessa, kun hoitokokeilu kilpirauhaslääkityksellä ei tuota tulosta silloin, kun kilpirauhasarvot ovat aivan viitealueen tuntumassa tai jopa viitealueella etenkin, jos lähdetään harkitsemaan T3-yhdistelmä- tai monoterpiahoitoja, lääketieteen lisensiaatti Ilona Ritola sanoo.

Ritolan mukaan raudan roolia kilpirauhasessa on pyritty tutkimuksissa selvittämään ja näyttäisi siltä, että rautaa tarvitaan kilpirauhasessa muun muassa kilpirauhashormonien tuotantoa säätelevän entsyymin tuotantoon.

Useissa tutkimuksissa on havaittu raudanpuutteisilla olevan matalammat TSH-, T4V- tai T3-tasot ja niiden selvä korjaantuminen rautalisän aloittamisen jälkeen.
Tuoreessa espanjalaisessa tutkimuksessa analysoitiin 3 846 henkilön kilpirauhashormonien suhde rautatasapainoa kuvaavaan ferritiiniarvoon. TSH-tasapainossa ei havaittu muutosta, mutta ferritiinin laskiessa alle 30:n tasolle, kilpirauhashormoneja kuvaavat T4V- ja T3V-arvot laskivat tilastollisesti merkitsevästi. Kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneviä ja lisää tutkimuksia on tulossa aiheesta.

– Tämä voi kuitenkin hyvin selittää sen, miksi olotila ei korjaannu thyroksinilla, vaikka TSH- ja T4-V-arvot ovat laboratorion osoittamalla viitealueella. T3-hormonia määrätessä tulisikin rautatasapaino olla korjattuna, jotta nähdään, onko sille todellista tarvetta.

Kiinalaisessa tutkimuksessa raskaana olevilla naisilla havaittiin, että niillä raudanpuutteisilla odottajilla, joiden raudanpuutetta kuvaava ferritiinitaso oli alle 20, oli suuremmat kilpirauhasvasta-ainetasot ja matalammat T4V-tasot kuin niillä, joilla ferritiinitaso oli yli 20.

– Jos potilaalla on kilpirauhaslääkitys ja hänellä optimaalisesta lääkityksestä huolimatta ilmenee sairaudelle tyypillistä oireilua edelleen, lääkärin kannattaisi ehdottomasti tutkia häneltä myös rautavastojen taso.

Avainsanat: raudanpuute

Kommentoi

  • * Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia Viestisi ei näy julkisesti

Mielenkiintoinen sote-ilta Jyväskylässä

Keski-Suomen AJR järjesti sote-illan.

Eduskuntavaaliehdokas Aino Unonius (FP)

Pidän hyvin tärkeänä, että matalan kynnyksen terveysneuvonta ja lääkeosaaminen ovat kattavasti ympäri Suomen kaikkien saatavilla.

Eduskuntavaaliehdokas Juha Pätsi (KD)

Farmasistina minulle on tietenkin tärkeää puolustaa suomalaista apteekkijärjestelmää niin, ettei lääke- ja potilasturvallisuutta vaaranneta.

Ovatko käsitteet lääkityksen tarkastus, LHA ja LHKA sinulle tuttuja?