Lisäkoulutus uran kirittäjänä

Lukioikäisenä kotkalaista Jaana Lehtosta kiinnosti luonnontieteet, matematiikka ja ihmiset. Tulevaisuudensuunnitelmat olivat kuitenkin täysin auki siihen asti, kunnes hän kuuli farmasiasta.

– Tajusin silloin, että farmasiassahan yhdistyy kaikki aineet ja ilmiöt, jotka kiinnostavat minua jo valmiiksi. Pääsykokeisiin jouduin toki opiskelemaan paljon teoriaa ja uuttakin asiaa, mutta pääsin kuitenkin heti ensimmäisellä yrittämällä sisään Helsingin yliopistoon, Lehtonen muistelee parinkymmenen vuoden takaisia aikoja.

Farmasia on sittemmin kiinnostanut Lehtosta niin paljon, että hän on päivittänyt osaamistaan sekä lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyyden (LHKA) että kliinisen farmasian maisterin tutkinnon verran.

Opiskeluvuosien aikana Lehtonen kävi viikonloppuisin ja lomalla tekemässä keikkaa Hakamäen apteekissa Kotkassa. Sieltä hän sai myös ensimmäisen vakituisen työpaikkansa valmistumisensa jälkeen vuonna 2008 ja viihtyi siellä aina vuoteen 2017 saakka.

– Olin ensimmäisiä kertoja apteekissa töissä jo lukioaikana. Kaikki vuodet ja työtehtävät apteekissa ovat antaneet minulle vahvan pohjan lääkehoidosta ja ihmisten kanssa työskentelystä. Vaikka työ olikin antoisaa, halusin lisää haasteita ja niitä sitten sainkin, Lehtonen naurahtaa.

Ensimmäisen osaamispäivityksensä Lehtonen teki jo vuonna 2014. Silloin hän suoritti työn ohessa LHKA-koulutuksen Aducatessa.
– Koulutuksesta on ollut minulle valtavasti hyötyä. Se antoi minulle itseluottamusta paitsi apteekin asiakaspalvelussa, myös seuraavassa ammatillisessa siirrossa, Lehtonen tunnustaa.

Työuran kannalta iso muutos tapahtui toukokuussa 2017: Lehtonen aloitti työt osastofarmaseuttina Kymenlaakson keskussairaalan päivystyksessä, jossa työnkuva oli pääosin lääkelistojen ajantasaistamista. Saman vuoden syksyllä Lehtonen aloitti kliinisen farmasian maisterinopinnot Manchesterin yliopistossa.

– Kliininen puoli oli alkanut kiinnostamaan minua, ja sairaalaympäristössä innostuin siitä entistä enemmän. Opiskelumahdollisuudet Suomessa oli kuitenkin siinä vaiheessa vielä melko vähäiset. Aloin tutkimaan yliopistoja Suomen ulkopuolella ja löysinkin sitten Manchesteristä yliopiston, jonne opinnot pystyi tekemään kokonaan etänä. Sisäänpääsyyn ei vaadittu pääsykoetta, vaan haku tapahtui suosituksien, CV:n, läpäistyn kielikokeen ja vapaamuotoisen hakemuksen perusteella, Lehtonen kertoo.

Eurooppalaiseen tapaan opiskelijoiden motiivi ja osaaminen testattiin tuloksilla.

Lehtonen opiskeli työn ohessa viikossa 10–15 tuntia, joskus enemmänkin.

– Sisällä pysyminen vaati paljon työtä. Itselläni varsinkin termit ja sanojen lyhenteet vieraalla kielellä ottivat aikansa. Viikkotyöskentely käsitti luentoja ja niihin liittyviä materiaaleja sekä kirjallisia tehtäviä mukaan lukien lääkehoidon arviointeja. Tentit olivat niin ikään tarkkaan valvottuja: huone piti muun muassa kuvata ennen kokeen alkua. En ole kielinero, enkä nero muutenkaan, mutta sisulla selvisin.

Kliinisen farmasian opintosuunta käynnistyi Itä-Suomen yliopistossa osana proviisoriopintoja syksyllä 2022. Vaikka kliininen farmasia onkin laajentunut Lehtosen opiskeluajoista, on ala ja opiskelumahdollisuudet silti esimerkiksi juuri Englannissa Suomea edellä. Opintopolku oli Lehtosen mielestä alusta lähtien suomalaista systeemiä selkeämpi ja helpompi seurata. Maisterin tutkinto käsitti 180 opintopistettä, joka jakaantui lukuvuodessa kahteen 15 opintopisteen kokonaisuuteen sekä syksyllä että keväällä.

Lehtosen kolmivuotinen rupeama päättyi lopputyöhön aiheesta ”Pharmacist as a member of multidisciplinary team: Observed Drug-Related Problems” (farmasian ammattilainen osana moniammatillista tiimiä: havaitut lääkeongelmat).

– Aihe on minulle itselleni tärkeä, sillä moniammatillisuus korostuu lääkearviointeja tehdessä. Valitettavasti törmään ajoittain vielä siihen, ettei farmaseuttien työnkuvan osana hoitokokonaisuutta oikein ymmärretä, Lehtonen harmittelee.

Lehtonen siirtyi Karhulan ja Haminan perusterveydenhuollon vuodeosastoille opintojen aikana. Siellä hän osallistui lääkärin kierroille, teki itse kevyempiä arviointeja, antoi lääkeneuvontaa, tilasi lääkkeitä ja huolehti osastojen lääkevalikoimasta. Viimeiset kolme vuotta Lehtonen on työskennellyt Kymenlaakson hyvinvointialueen kotihoidossa. Asiakkaat ovat pääosin ikäihmisiä ja pitkäaikaissairaita.

– Työnkuvaani kuuluu lääkehoidon arvioiden tekeminen ja seuranta sekä asiakkaiden ja heidän omaistensa lääkeneuvonta. Mielenkiintoiseksi työn tekee lääkehoitoon liittyvien haasteiden ratkaiseminen, kuten vaikkapa sahaavan verenpaineen tasaaminen tai lääkehoidon riskien punnitseminen. Hoitosuositukset luen aina pitkään ja hartaasti. Arvioinnissani pyrin tarvittaessa järkevöittämään lääkehoitoa ja saamaan lääkekuorman oikealle tasolle eli mahdollisimman vähäiseksi; joskus joudun suosittelemaan uuden lääkkeen aloitusta, Lehtonen kertoo työstään.

Kymenlaakson hyvinvointialue ostaa apteekkitoiminnan ja kliinisen farmasian palveluiden tuottamisen HUSilta. Viime kesään saakka Lehtonen oli lääkärin ja hoitajan kanssa mukana kotikäynneillä asiakkaan luona; siitä eteenpäin hänen osuutensa työstä on tehty etänä. Syksyllä työtehtäviin lisättiin vielä kotiutustiimin asiakkaat.

– Totta kai on harmi, että en enää henkilökohtaisesti kohtaa asiakasta, jonka lääkehoitoa arvioin. Kiristykset näkyvät monella tavalla. Esihenkilöni kuitenkin luottaa osaamiseeni, vaikka vastuuta on tullut lisää, Lehtonen pohtii.

Puheen lomassa Lehtonen katselee itsekin uraansa taaksepäin.

– Tutkinnot ovat vaikuttuneet ainakin siihen, että työni on painottunut entistä enemmän lääkehoidon arviointiin. Tosin naurahdan usein, että farmaseuttina ajattelin osaavani jotain; kun suoritin LHKA-opinnot, tajusin, että ehkä en osaakaan ja nyt ajattelen, että en osaa mitään. Työhöni tulee kuitenkin väistämättä tauko, kun esikoiseni syntyi tammikuussa. Tämä on niin suuri elämänmuutos tällä iällä, että vasta vauva-arjen myötä osaan sanoa, milloin palaan takaisin töihin, Lehtonen tuumaa.