Farmasian opintoihin kuuluva harjoittelu on moniin muihin korkeakouluharjoitteluihin verrattuna poikkeuksellinen, sillä avoapteekissa suoritettuna se on aina palkallista. Farmasialiitto on neuvotellut harjoittelun palkkauksen osaksi farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimusta (TES), mikä takaa harjoittelijoille vähimmäispalkan. Opiskelijoiden kokemusten perusteella palkka ei kuitenkaan aina vastaa työn vaativuutta.
1.6.2025 lähtien palkkoja nostettiin 2,5 prosentin yleiskorotuksella, jolloin TES:n mukainen vähimmäispalkka ensimmäisestä harjoittelusta on 1 231 euroa kuukaudessa ja toisesta harjoittelusta 1 368 euroa kuukaudessa.
Vuoden 2025 harjoittelun palkkakyselyyn vastasi 108 opiskelijaa, joista 59 vastasi oltuaan ensimmäisessä harjoittelussa ja 49 oltuaan toisessa harjoittelussa. Vastaajista 95 prosenttia suoritti harjoittelunsa apteekissa ja viisi prosenttia sairaala-apteekissa.
Kyselyn perusteella puolella vastaajista harjoittelupalkka määräytyi suoraan farmaseuttisen työehtosopimuksen mukaan. Reilulle kolmannekselle palkkaan vaikutti Farmasialiiton opiskelijoiden palkkasuositus joko neuvottelun tai apteekkarin suoran ehdotuksen kautta. Lisäksi osa kertoi palkkansa perustuneen aiempaan kokemukseen, aiempaan palkkatasoon samassa apteekissa tai erikseen neuvoteltuun ratkaisuun.
TES antaa harjoittelun palkkaneuvottelulle tärkeän pohjan, mutta opiskelijoiden vastauksissa korostuu ajatus siitä, että vähimmäispalkka on vain lähtökohta ja neuvottelulle tulisi olla sijaa. Useampi vastaaja kertoi saaneensa korkeamman palkan nimenomaan siksi, että uskalsi pyytää ja perustella palkkatoiveensa esimerkiksi aiemmalla apteekkikokemuksella.
Apteekissa suoritetun harjoittelun keskimääräinen kuukausipalkka oli 1 416 euroa kuuden kuukauden harjoittelussa. Kun tarkastellaan harjoitteluja erikseen, ero ensimmäisen ja toisen harjoittelun välillä jää kuitenkin melko pieneksi. Ensimmäisen harjoittelun keskipalkka oli 1 338 euroa, toisen harjoittelun 1 463 euroa kuukaudessa. Mediaanit ja tyyppiarvot vahvistavat samaa viestiä: palkka nousee, mutta hitaasti.
Opiskelijoiden omat näkemykset ”sopivasta palkasta” piirtävät toisenlaisen kuvan. Ensimmäisestä harjoittelusta pidettiin sopivana keskimäärin noin 1 470 euroa kuukaudessa, kun taas toisessa harjoittelussa sopivaksi palkaksi nähtiin selvästi korkeampi taso, keskimäärin
1 700–1 750 euroa kuukaudessa. Moni koki, että nykyinen noin sadan euron ero harjoitteluiden välillä ei vastaa osaamisen ja itsenäisyyden lisääntymistä.
Avovastauksissa toistui kokemus siitä, että toisessa harjoittelussa työ vastaa jo pitkälti valmistuneen farmaseutin työtä. Vaikka reseptejä ei vielä voi kuitata itsenäisesti, itsehoidossa ja asiakaspalvelussa toimitaan monin paikoin lähes täysin itsenäisesti.
Valtaosa vastaajista koki saaneensa harjoittelussa riittävästi tukea ja ohjausta. Esiin nousi kuitenkin myös huolestuttavia kokemuksia. Erityisesti kiireisissä avoapteekeissa opiskelijat kertoivat jääneensä yksin itsehoidon puolella, kantaneensa suurta vastuuta ja toimineensa ajoittain teknisten työntekijöiden sijaisina.
Osa vastaajista kuvasi tulleensa kohdelluksi “halpana työvoimana”, jota käytettiin paikkaamaan henkilöstövajausta. Muutamat kertoivat jopa harkinneensa alan vaihtoa huonon ensimmäisen harjoittelukokemuksen vuoksi. Toisaalta hyvin järjestetty harjoittelu, jossa vastuuta annettiin hallitusti ja ohjaus oli riittävää, sai paljon kiitosta ja vahvisti halua jäädä alalle.
Kyselyn perusteella palkkaneuvotteluista on tullut aiempaa tavallisempia. Useampi vastaaja kertoi saaneensa TESiä paremman harjoittelupalkan aiemman apteekkikokemuksen, aiemman työsuhteen tai onnistuneen palkkakeskustelun ansiosta. Erityisesti niillä, jotka olivat jatkaneet töissä ensimmäisen harjoittelun jälkeen tai palanneet samaan apteekkiin, oli paremmat mahdollisuudet neuvotella palkkansa.
Tämä tukee aiempien vuosien palkkakyselyistä tuttua viestiä: korkeampaa palkkaa harvoin saa pyytämättä. Opiskelijoiden palkkasuositukset toimivat tärkeänä tukena niin harjoittelun kuin opintojen ohella tehtävän työn palkkaneuvotteluissa.
Opiskelijoiden toiveet ovat selkeitä. Harjoittelupalkoissa tulisi huomioida aiempi kokemus nykyistä paremmin, toisen harjoittelun palkkaa tulisi nostaa lähemmäs työn vaativuutta ja apteekeille kaivataan selkeämpiä ohjeita opiskelijoiden ohjaukseen. Reilu palkka ja hyvin järjestetty harjoittelu nähdään myös keinona sitouttaa tulevia farmaseutteja alalle.
Harjoittelu on keskeinen osa farmasian koulutusta – mutta opiskelijoiden kokemusten perusteella se on jo paljon muutakin kuin pelkkää oppimista. Kun vastuu kasvaa ja työpanos on merkittävä, myös palkkauksen on syytä seurata perässä.
Kirjoittaja on Farmasialiiton opiskelijatoiminnan asiantuntija.
