Farmasian työurat monipuolistuvat

Farmasian ala on 30 vuodessa muuttunut perusteellisesti. Lääketutkimus on kansainvälistynyt, teknologia muuttanut toimintatapoja ja urapolut laajentuneet yhä laajemmin apteekkien ulkopuolelle.
Muutosta tarkastelee kaksi eri sukupolvea. Helsingin yliopiston farmakologian ja lääkekehityksen professori Mikko Airavaara aloitti opintonsa 1990-luvulla, jolloin apteekkityö oli alan ydin. Hänen tyttärensä Kerttu Airavaara opiskelee farmasiaa ajassa, jossa tekoäly, data-analytiikka ja globaalit tutkimusverkostot ovat jo osa arkea.

Kun Mikko aloitti farmasian opintonsa vuonna 1996, ala oli huomattavasti nykyistä apteekkikeskeisempi. Lääketutkimus Helsingin yliopistossa ja lääkekehitys Suomessa olivat vielä melko pienimuotoisia. Niiden merkitys sekä Suomen lääkehuollolle että kansantaloudelle ja kansainväliselle kilpailukyvylle on tunnistettu kunnolla vasta myöhemmin.
– Hakeuduin alalle alun perin, koska olin kiinnostunut kemiasta, fysiologiasta ja apteekkityöstä kokonaisuutena, Mikko kertoo.
Vuonna 1995 lääketeollisuuden tutkimus- ja kehitysinvestoinnit olivat noin 245 miljoonaa markkaa (noin 41 miljoonaa euroa). Nykyisin panostukset ovat nousseet noin 250 miljoonaan euroon vuodessa (Lääketollisuus ry), ja Suomi kuuluu Euroopan vahvimpiin kliinisen tutkimuksen maihin.
Kolmen vuosikymmenen aikana tutkimuskeskittymät, yritykset ja kansainväliset verkostot ovat vahvistuneet, ja yhteistyö yliopistojen, sairaaloiden ja teollisuuden välillä on tiivistynyt. Mikko Airavaaran mukaan kehitystä ovat vauhdittaneet erityisesti tutkimusrahoituksen kasvu ja kansainvälistyminen, kuten Suomen Akatemian ja Euroopan tutkimusneuvoston (ERC:n) hankkeet sekä Suomen akatemian profilointirahoitukset kuten FinPharma, joka on koonnut yhteen Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Åbo Akademin farmasian alan osaamisen.
– Se on hyvä esimerkki siitä, miten tutkimus ja koulutus voivat vahvistaa toisiaan.
Myös teknologinen kehitys on muuttanut ja edelleen muokkaa farmasian kenttää. Geeniteknologia, nanoteknologia ja uudet lääkeannosteluratkaisut ovat tuoneet aiemmin futuristisilta tuntuneita mahdollisuuksia lähemmäs käytäntöä.
– Ei ole enää täysin utopistinen ajatus, että esimerkiksi insuliinia voitaisiin käyttää suun kautta. Jo nyt meillä on peptidipohjaisia lääkkeitä, joita otetaan tabletteina, Mikko sanoo.
Teknologia näkyy myös tutkimusmenetelmissä. Suuria tietomääriä analysoidaan aiempaa nopeammin, ja tekoälyä hyödynnetään uusien lääkeaihioiden tunnistamisessa ja tutkimusdatan käsittelyssä.
Silti professori korostaa, ettei teknologia yksin ratkaise kaikkea.
– Ihmisen pitää edelleen ymmärtää lääkeaineiden vaikutukset, tutkimusasetelmat ja potilasturvallisuus.

Perhetausta vaikutti alan valintaan, Kerttu myöntää. Kiinnostus syntyi ainakin osittain sitä kautta. Isän ura teki alasta tutun jo ennen opintoja, ja siksi hakeutuminen farmasian pariin tuntui luontevalta.
– Farmasian monipuolisuus houkutti. Myös se, että tutkinnosta saa ammattipätevyyden, vaikutti, hän kertoo.
Silti alan todellinen laajuus avautui hänellekin vasta opintojen aikana.
Kertun mielestä farmasian alan monipuolisuus ei vielä näy riittävästi nuorille, jotka pohtivat alavalintaa.
– Monikaan alalle hakeutuva nuori ei tiedä kaikista koulutuksen tarjoamista työmahdollisuuksista vielä opiskeluvaiheessakaan. Tätä alan monipuolisuutta olisi hyvä tuoda nykyistä vahvemmin esiin jo lukioikäisille.
Opiskelijatoiminta on ollut Kertulle tärkeä osa opintoja. Hän on toiminut kampusyhdyshenkilönä, opiskelijaneuvottelukunnan puheenjohtajana sekä Flop ry:n hallituksessa ja puheenjohtajana. Näiden tehtävien kautta hän on saanut laajan näkymän siihen, millaisille urapoluille farmasian koulutus voi johtaa ja millaisia työmahdollisuuksia ala nykyisin tarjoaa.
Tilastot kuvaavat muutosta konkreettisesti. Farmasialiiton mukaan valtaosa farmaseuteista (85 prosenttia) työskentelee edelleen apteekeissa. Terveydenhuollon tehtävissä toimii noin yhdeksän prosenttia valmistuneista, lääketeollisuudessa ja tukkukaupassa neljä prosenttia sekä valtion, Kelan ja yliopistojen tehtävissä pari prosenttia.
Proviisorien urapolut jakautuvat selvästi laajemmin. Hieman yli puolet työskentelee apteekeissa, noin neljäsosa lääketeollisuudessa ja tukkukaupassa, ja loput sijoittuvat terveydenhuoltoon, yliopistoihin sekä erilaisiin johto- ja asiantuntijatehtäviin. Proviisorin tutkinto avaa siis huomattavasti monipuolisemman asiantuntijakentän kuin farmaseutin tutkinto, vaikka molemmat ovat edelleen vahvasti sidoksissa apteekkityöhön.

Opiskelijat etsivät monipuolisia uria. Kertun mukaan yhä useampi opiskelija haluaa yhdistää esimerkiksi tutkimuksen, asiakastyön ja asiantuntijatehtävät.
– Harva haluaa olla koko työuraansa samassa paikassa. Moni haluaisi tehdä esimerkiksi apteekkivuoroja ja samalla tutkimusta.
Kasvava kiinnostus tutkimusta kohtaan näkyy myös kurssivalinnoissa. Opiskelijat hakeutuvat aiempaa enemmän laboratorio-opetukseen, lääketutkimusta tukeville syventäville kursseille ja tutkimusprojekteihin.
– On hienoa nähdä, että opiskelijat ovat aidosti kiinnostuneita myös farmakologiasta. Se luo perustan koko lääkeosaamiselle ja alan tulevalle kilpailukyvylle, Mikko sanoo.
Farmasian opiskelijajärjestöjen mukaan yhä useampi opiskelija hakee myös tutkimus- ja lääkekehitysharjoitteluihin, mikä myös kertoo uratoiveiden monipuolistumisesta.
Kertun mukaan moni opiskelija kaipaisi jo opintojen alkuvaiheessa enemmän käytännön kosketusta alan eri uramahdollisuuksiin.
– Esimerkiksi lyhytkestoiset ”miniharjoittelut” tutkimuksessa tai lääketeollisuudessa voisivat lisätä kiinnostusta lääkekehitykseen entisestään. Nyt monikaan opiskelija ei välttämättä tiedä, millaista työ siellä oikeasti on.

Farmasiaa on pitkään pidetty vakaana ja turvallisena alana, mutta opiskelijoiden tunnelmat ovat viime vuosina muuttuneet aiempaa varovaisemmiksi.
– Opintojeni alussa moni opiskelija ajatteli, että töitä saa varmasti. Nyt epävarmuus on lisääntynyt, erityisesti proviisoripaikkojen osalta, Kerttu kuvailee.
Työelämän muutos näkyy myös osaamisvaatimuksissa: työnantajat odottavat yhä vahvemmin kykyä yhdistää lääkeosaaminen, teknologia ja moniammatillinen yhteistyö.
Sekä Mikko että Kerttu arvioivat, että tulevaisuuden farmasian alan ammateissa korostuvat entisestään digitaidot, datan kriittinen lukutaito ja tutkimusvalmiudet.
– Digitalisaatio on tullut jäädäkseen. Tekoälyn yleistyessä pitää osata arvioida, mikä tieto on luotettavaa, Kerttu painottaa.
Farmasian ammattilaiset käsittelevät jatkuvasti suuria määriä lääke- ja potilastietoa, joten tiedon arvioinnista ja digitaalisten järjestelmien hallinnasta tulee entistä keskeisempi osa alan ammattitaitoa.
– Tekoäly voi nopeuttaa esimerkiksi tutki­musdatan analysointia ja uusien lääkeaihioi­­den tunnistamista, mutta sen hyödyn­täminen vaatii asiantuntijoita, jotka ymmärtävät lääkealan erityispiirteet, Mikko muistuttaa.

Myös kansainvälisyys näkyy nykyopiskelijoiden tavoitteissa aiempaa vahvemmin. Kerttu viimeistelee parhaillaan graduaan Geneven yliopistossa. Hän uskoo, että kansainväliset kokemukset tulevat olemaan yhä tärkeämpi osa farmasian koulutusta.
– Kansainväliset verkostot voivat avata ovia myös tutkimus- ja lääketeollisuuden urille Suomessa.
Kansainvälisyys näkyy paitsi opiskelijavaihdoissa myös tutkimusyhteistyössä.
– Suomalaiset tutkimusryhmät toimivat yhä useammin osana kansainvälisiä verkostoja, joissa kehitetään uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja, toteaa Mikko.
Vaikka teknologia muuttaa farmasian alaa nopeasti, yksi asia ei Airavaarojen mukaan muutu: ihmisen merkitys.
– Ammatti-identiteetti on murroksessa, kuten monella muullakin alalla. Tekoälyä kannattaa hyödyntää, mutta syvää lääkealan ymmärrystä se ei korvaa, professori painottaa.
Sekä isä että tytär korostavat, että potilaan ja asiakkaan kohtaaminen säilyy farmasian työn ytimessä myös tulevaisuudessa.
– Apteekki on paikka, johon voi tulla matalalla kynnyksellä lääkeneuvontaa hakemaan. Sitä ei voi korvata robotilla tai googlailulla, Kerttu sanoo.

Lopuksi Mikko Airavaara haluaa nostaa esiin suomalaisen tutkimus- ja koulutusyhteistyön, jota hän pitää farmasia-alan suurimpana vahvuutena.
– Meillä on vahva tutkimus- ja koulutusyhteistyö. Se on iso etu suomalaiselle farmasia-alalle.
Hän näkee tulevaisuuden mahdollisuudet erityisesti syöpä- ja neurologisten sairauksien lääkeinnovaatioissa.
– Tarvitsemme uusia mekanismeja ja lääkeaihioita. Tavoitteena on, että Suomesta syntyy jatkossakin kansainvälisesti merkittäviä lääkkeitä, jotka edistävät ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.