Lääkkeen elinkaari on pitkä ja kimurantti. Tutkimus- ja kehitystyöstä alkava prosessi ei pääty lääkkeenkäyttäjään, vaan jatkuu vielä ympäristövaikutuksina lääkemolekyylien poistuessa elimistöstä. Ongelma kulminoituu ympäristön vesistökuormituksena.
– Emme kuitenkaan voi sanoa, mikä ja missä on suurin ongelma. Lääkkeen elinkaaren joka portaassa on ongelmia, toteaa emerita-apteekkari Eeva Teräsalmi.
Apteekkityön lisäksi hän on ollut mukana edistämässä vihreän farmasian kehitystä.
Keskustelu lääkkeiden ympäristövaikutuksista on agendalla kaikkialla. Kestävä kehitys edellyttää, että keinoja vihreämpään farmasiaan haetaan yhdessä.
Ympäristövaikutuksille hintalappu
Vihreä farmasia pyrkii löytämään keinoja, joilla vaikutukset ympäristöön voitaisiin joko jo suunnitteluvaiheessa minimoida tai viimeistään loppuvaiheessa poistaa. Kuvio ei ole helpoimmasta päästä.
– Ympäristövaikutuksia arvioidaan vasta lääkkeen myyntiluvan yhteydessä ja se koskee vain uusia molekyylejä. Vihreää kemiaa ei ole pakollista soveltaa molekyylin mallintamisvaiheessa.
Teräsalmen mukaan vihreä ajattelu pitäisi ujuttaa jo suunnitteluvaiheeseen eli hajoavien molekyylin mallintamiseen. Se on kuitenkin kustannuskysymys, joka pitäisi näkyä hinnoittelussakin.
– Viitehintajärjestelmässämme ympäristöasioita ei oteta huomioon. Se osaltaan mahdollistaa raaka-ainetuotannon pitämisen Aasiassa, jossa tuotanto on paljon halvempaa. Tehtaan tulisi saada korvaus siitä, jos se noudattaa ympäristömääräyksiä. Ympäristöllä on hinta, Teräsalmi muistuttaa.
Hän kysyykin, olisiko syytä saada aikaan lääkkeen elinkaaren todellisia kustannuksia koskevia laskelmia, jotka hintalautakunta voisi ottaa huomioon. Tällöin siitä voisi tulla myös kilpailuvaltti lääketeollisuudessa.
– Lääkkeiden koko elinkaaren perustuvaa ympäristöarviointia ei ole olemassa yhdellekään lääkeaineelle tai valmisteelle. Se vaatisi koko prosessin läpinäkyvyyttä sekä kykyä hinnoittaa ja arvioida sitä koko matkalta.
Antibioottiresistenssi uhkaa
Lääkeaineiden tuotanto on ulkoistettu liki kokonaan Kiinaan ja Intiaan. Jos maassa ei ole ympäristölainsäädäntöä tai sitä ei sovelleta, lääkejätteitä voi jo siellä joutua vesistöihin. Pistekuormituksesta kehittyy antibioottiresistenssiä bakteerien monistuessa.
– Kukaan ei kysy viruksilta ja bakteereilta passeja ja viisumeja – tuotannon ongelma onkin täällä meidän ovellamme, vaikka luulimme sen näppärästi ulkoistaneemme.
Myös kuljetukset ovat globaalia toimintaa. Niidenkin merkitystä voidaan tarkastella hiilijalanjäljen tai ilmastovaikutusten mukaan.
– Teollisessa valmistuksessa on samat ongelmat kuin raaka-ainepuolella. Tosin suuri osa lopputuotevalmistuksesta tapahtuu maissa, joissa ympäristölainsäädäntö on olemassa.
Teräsalmi ottaa malliesimerkiksi Sveitsin, jossa on lääkkeiden osalta edistyksellinen ympäristölainsäädäntö. Maa on jaettu eri luokkiin. Alueella, jossa on paljon ihmisiä, tietyllä laitteistolla lääkeaineet saadaan vedestä pois. Haja-asutusalueella samanlaisia vaatimuksia puhdistuslaitokselle ei aseteta.
Lääkeainekoktailien vaikutusta ei tiedetä
Vaikka lääkkeitä käytettäisiinkin oikein, ne ovat aktiivisia biologisia molekyylejä. Elimistö ei pysty niitä kokonaan deaktivoimaan, vaan niiden vaikutus jatkuu käytön jälkeenkin. Lääkeaineita on löydetty kaikista maailman vesistöistä.
– Molekyylit kulkeutuvat jätevedenpuhdistukseen, jossa niitä ei kokonaan pystytä poistamaan, vaan ne päätyvät joko vesistöihin tai maaperään. Esimerkiksi estrogeenin vaikutuksesta kalat muuttavat sukupuoltaan, mikä uhkaa kalakantojen uusiutumiskykyä.
Vaikka pitoisuudet olisivat pieniä, kukaan ei tiedä, mitä eri koktailit aiheuttavat. Vesistöissä ei mitata metaboliitteja. Ongelma on monisyisempi kuin silloin, kun tarkastellaan vain yhtä ibuprofeeni- tai diklofenaakkimolekyyliä.
Oikea lääkkeenkäyttö minimoi hävikin
Yksi vihreän farmasian kulminaatiopiste on lääkkeiden oikea ja perusteltu käyttö. Teräsalmi pitää rationaalista lääkkeiden käyttöä ratkaisuna moneen ongelmaan.
– WHOn ja muiden tahojen teettämien tutkimusten mukaan pitkäaikaislääkehoidoista onnistuu korkeintaan puolet. Aloitusvaiheessa toimitetaan isoja pakkauksia. Lääkkeitä palautetaan käyttämättöminä tai niitä käytetään liikaa tai liian vähän. Epärationaalisen käytön valtaviin kustannuksiin pitäisi puuttua.
Teräsalmen mukaan ihmiset ällistyvät, kun saavat tietää, millä summalla Suomessa hävitetään vanhentuneita tai käyttämättä jääneitä lääkkeitä. Kustannukset kipuavat liki sataan miljoonaan. Rationaalinen lääkkeenkäyttö säästää ympäristöäkin, kun lääkkeitä ei päädy jätteeksi.
– Apteekin tärkein työ on hoitoon sitouttaminen. Asiakkaalle pitäisi korostaa, että lääkkeitä käytetään hoitavan lääkärin määräyksen mukaisesti.
Kelassa ei tehdä B-lausunnon käsittelemisen yhteydessä lääkehoidon onnistumisen arviointia. Teräsalmi toteaa, että niin sanotun kolmen kuukauden säännöllä vahditaan, ettei lääkkeitä haeta liian aikaisin, mutta kukaan ei vahdi, jos lääkkeet haetaan liian myöhään. Korvauspäätöksen yhteydessä ei myöskään varmisteta sitä, onko henkilö saanut sellaista neuvontaa, joka sitouttaa hoitoon.
– Lääkkeisiin kannattaa suhtautua kunnioittavasti ja käyttää niitä täsmälleen juuri niin kuin on ohjattu, neuvottu ja varmistettu. Farmaseuttisen henkilökunnan tehtävä on saada ihminen ymmärtämään tämä asia. Sen jälkeen voidaan vain luottaa ihmisten viisauteen toimia järkevästi.
Generation Green suunnannäyttäjänä
Helsingin yliopiston täyttäessä 375 vuotta 2015 järjestettiin tiedekilpailu Challenge 375, johon myös farmasian tiedekunta osallistui. Generation Green -projektin tavoitteena oli ja on edistää vihreää farmasiaa alan opetuksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa.
Vihreä kemia integroitiin jo perusopetukseen. Ympäristöasiat tulevat esiin joka oppiaineen yhteydessä eivätkä erillisenä kurssina. Eeva Teräsalmen mukaan tulevat ammattilaiset haluavat olla osa ratkaisua eivätkä osa ongelmaa.
– Generation Green on ollut kuin kiven heitto veteen – enää ei tiedä, missä renkaat menevät ja mihin ne ulottuvat. Hanke on kasvanut eri suuntiin ja vaikuttaa laajasti. GG on tiiviisti mukana esimerkiksi EU-asioissa.
Myös yhteiskunnallinen vuorovaikutus on lisääntynyt. Yhteistyötä on tehty laajasti muun muassa suomalaisten lääkealan toimijoiden kanssa.
– GG on menestystarina. Kun kaikki ovat samassa veneessä ja soutavat samaan suuntaan, pienikin ala saa aikaan merkittäviä asioita.
Myytyään apteekkinsa Teräsalmi lahjoitti 50 000 euroa kohdennettuna kestävän farmasian professuuriin, joka julistettaneen haettavaksi vielä tänä keväänä.
– Hienointa on, että opiskelijat tekivät suuren alkupääomalahjoituksen, 250 000 euroa. He kantavat vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Jos opiskelijat ymmärtävät, että heidän opetuksensa vaatii ympäristötietoisuutta, kaikkien muidenkin on aika herätä.
Teräsalmen mukaan Suomi on luokan mallioppilas vihreässä farmasiassa.
– Yliopiston kestävyysajattelun lisäksi on paljon erilaisia kestävän kehityksen hankkeita. Käytännön toimissa GG-hanke on ollut järjestäytynein. Monessa maassa on vihreän kemian opetusta, mutta tällainen systemaattinen työ on kyllä omassa sarjassaan. Laajemmalle keskustelulle ja yhteistyölle on selvästi sijaa.