Rationaalisen lääkehoidon puolesta

Vuoden Proviisoriksi valittu Heidi Tahvanainen on syventynyt farmasiaan monelta kantilta. Suuri osa hänen töistään on kietoutunut rationaalisen lääkehoidon kehittämiseen.

Heidi Tahvanainen aloitti elokuussa työt Tamron yhteiskuntasuhdepäällikkönä. Sitä ennen hän työskenteli vuodesta 2017 lähtien asiantuntija- ja johtotehtävissä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Ensimmäisenä tehtävänään ministeriössä Tahvanainen koordinoi rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman, jonka tavoitteena oli parantaa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon toteutumista ja lisätä ihmisten toimintakykyä. Lääkehoidon tulee olla niin potilaalle kuin yhteiskunnalle vaikuttavaa ja lääkehuollon kustannustehokasta.

Tahvanainen koordinoi myös yksilöllistetyn lääkehoidon hanketta sekä lääkealan kehittämisen suuntaviivoiksi kutsutun tiekartan valmistelun.

– Lääkealan kehittämisen tiekartta on raportti siitä, miten lainsäädäntöä tulisi vaiheittain uudistaa, jotta rationaalisen lääkehoidon toteutumiselle olisi entistä paremmat edellytykset, Tahvanainen sanoo.

Moniammatillista työskentelyä

Tarkoituksenmukaisen lääkehoidon merkitys ja mahdollisuudet farmasian alan kehittämisessä kirkastuivat Tahvanaiselle hänen toimiessaan Farmasialiiton puheenjohtajana vuosina 2010–2013. Samaan aikaan hän työskenteli Orion-yhtymässä lääkekehitysyksikössä.

– Farmasia-alan laaja-alaisempi tarkastelu antoi selvän kuvan siitä, että kliininen farmasia on tulevaisuuden suuntaus ja se tulee muuttamaan merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevien ammattilaisten työnkuvaa. Enää ei riitä lääkevalmisteiden saatavuus tai lääkelogistiikka. Tarvitaan palveluita lääkehoidon optimoinnin tueksi, Tahvanainen sanoo.

Tahvanainen aloitti ammatilliset jatko-opinnot, mikä siivitti uraa ja avasi ovet Lahden kaupungin sairaala-apteekkiin. Lahdessa tehtiin silloin pioneerityötä kliinisessä farmasiassa.

– Pääsin mukaan kehittämään osastofarmasian, kotihoidon ja palveluasumisen parissa työskentelevien eri ammattilaisten työnkuvia ja lääkehoidon tukipalveluita. Ajatuksena oli, että jokainen ammattilainen tekee sen osan lääkehoidon prosessista, jonka parhaiten osaa, ja työt tehdään yhdessä moniammatillisesti eikä vain rinnakkain omissa sopukoissa.

Tuolta ajalta Tahvanainen nostaa esiin Leena Riukan ja Carita Lindén-Lahden uudenlaisen työnkuvan kehitystyön airuina. Uusia ajatuksia veivät käytäntöön useat kokeneet osastofarmaseutit.

– Sain myös merkittävää tukea Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan professorilta Marja Airaksiselta. Käytännön kehittämistyö Lahdessa oli osa ammatillista jatkokoulutustani ja siihen liittyviä projekteja.

– Olimme yhdessä luomassa ja juurruttamassa uudenlaista farmasian ammattilaisen työnkuvaa. Farmasistit osallistuivat tasavertaisina hoitotiimin jäseninä potilaiden lääkehoidon suunnitteluun ja seurantaan. He auttoivat myös järkeistämään lääkkeiden jakelua ja annostelua niin, että lääkehoito on turvallista ja vältytään mahdollisimman hyvin tahattomilta inhimillisiltä virheiltä.

Vaikuttavuus puntariin

Paljon on eri puolilla tehty, mutta missä tilanteessa farmasia ja lääkehoito ovat nyt? Kuinka paljon ja missä kohdin riittää kehitettävää?

– Suomessa tarjotaan korkeatasoista perusopetusta. Alalle on tarjolla laadukasta moniammatillista täydennys- ja jatkokoulutusta. Kukin voi täydentää osaamistaan myös monipuolisen lyhytkestoisen täydennyskoulutuksen avulla. Lisäksi meillä on useita sosiaali- ja terveydenhuollon pioneeriyksiköitä, jotka ovat ottaneet lääkehoidon laadun jatkuvan parantamisen osaksi käytännön työtään.

Tahvanainen kaipaa kuitenkin lisää tutkimusta, mittausta ja arviointeja siitä, miltä lääkehoito ja lääkkeiden käyttö sekä lääkehuollon palvelut alueellisella tasolla aidosti näyttävät.

– Vaikuttavaan ja taloudelliseen lääkehoitoon tähtäävässä lääkehuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksessa ollaan vielä lähtökuopassa. Sekä yhteiskunta että lääkkeitä käyttävät yksilöt pistävät vuosittain paljon rahaa lääkehoitoon.

– Kaikilla pitää olla asuinpaikasta riippumatta yhdenvertaiset mahdollisuudet turvalliseen ja vaikuttavaan lääkehoitoon kohtuullisin kustannuksin. Toisaalta on pidetty tärkeänä, että lääkehoito ei saisi haukata liian suurta siivua sote-menoista. Keskustelu tästä on vaikeaa, sillä lääkehoidot ovat hyvin erilaisia keskenään, Tahvanainen sanoo.

Vastuuta kaikille

Elokuussa Tahvanainen siirtyi ministeriöstä takaisin yritysmaailmaan.

– Tamron yhteiskuntasuhdepäällikkönä tehtävänäni on viestiä, mitä sote-kentällä tapahtuu lääkeasioissa niin kansallisella kuin EU-tasolla. Pidän yllä keskustelua Tamron sisällä siitä, miten voimme tuottaa hyötyä terveyspalveluiden käyttäjille ja mitä yhteiskunta yritykseltä odottaa. Yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa käymme keskustelua, millaisin edellytyksin erilaiset lääke- ja terveysalan yritykset pystyvät vastaamaan niille asetettuihin odotuksiin, Tahvanainen sanoo.

Uusi toimi ei suinkaan tarkoita sitä, että Tahvanainen jättää hyvästit rationaalisen lääkehoidon kehittämiselle.

– Kuten kaikkien terveydenhuollon arvoketjuun linkittyvien toimijoiden, Tamronkin pitää pystyä tuottamaan lisäarvoa, joka auttaa tukemaan vaikuttavan, laadukkaan ja taloudellisen lääkehoidon toteutumista.

Huomionosoitus liikutti

Heidi Tahvanainen otti vastaan ilmoituksen valinnastaan Vuoden Proviisoriksi iloisena ja yllättyneenä. Valinnassa painottuivat laaja ammatillinen osaaminen, monipuoliset työtehtävät ja farmasian esille tuonti. Perusteluiden mukaan Tahvanainen on ahkera, ystävällinen, positiivinen ja helposti lähestyttävä henkilö, joka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja jakaa osaamistaan yhteiseksi hyväksi. 

– Omien kollegoiden huomionosoitus sai liikuttumaan ja nosti ajatuksiin työkaverit vuosien varrelta.

Toisinkin voisi olla. Kun Tahvanainen aikanaan kävi taidelukiota ja kirjoitti ylioppilaaksi, ei farmasia vielä väikkynyt hänen mielessään toivealana.

– Luovat kysymykset puhuttelivat, ja ajattelin, että pyrkisin opiskelemaan arkkitehdiksi. Ylioppilaskirjoituksiin pänttäämisen jälkeen kaipasin kuitenkin jostain syystä jotain rationaalista ja selkeää.

Tahvanainen oli hyvä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa.

– Huomasin, että farmasian alalla voisin hyödyntää vahvuuksiani. Hainkin opiskelemaan farmasiaa Helsingin yliopistoon.

Tahvanaisen gradun aihe liittyi lääketeollisuuteen, ja lääketeollisuudesta hän sai myös ensimmäisen vakituisen työpaikkansa.

Tahvanainen oppi, miten lääkevalmisteet suunnitellaan ja miten prosessit validoidaan niin, että ne tuottavat jatkuvasti tasalaatuisia lopputuotteita.

– Laatu ikään kuin rakennetaan tuotteeseen. Jokainen työvaihe tehdään ennalta sovitusti ja toistetaan niin samalla tavalla kuin mahdollista. Tällainen laatuajattelu iskostui oman ajatteluni ja toimintani perustaksi potilasturvallisuustyössä, Tahvanainen pohtii.

Töistä irti salilla

Tahvanaisella on kaksi lasta, joista vanhempi aloitti juuri koulun ja nuorempi on viisivuotias.

– Lapset ovat hyvin aktiivisessa iässä. Heille pitää antaa paljon aikaa ja tukea. Arki täyttyy perheen kanssa touhuamisesta.

Mutta jää Tahvanaisella aikaa myös itselle. Muutaman kerran viikossa hän suuntaa salille.

– Voimaharjoittelu on erinomainen laji. Ajatusten pitää olla sataprosenttisesti siinä, mitä tekee, jottei hajota itseään. Treenissä eivät työasiat pääse livahtamaan mieleen, Tahvanainen sanoo.

Heidi Tahvanainen

Valmistui Helsingin yliopistosta proviisoriksi vuonna 2008

Tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto, 2015–

Tutkija, Orion Oy, 2008–2014

Puheenjohtaja, Suomen Farmasialiitto, 2010–2013

Sairaala-apteekkari, Lahden kaupunki, 2015

Erityisasiantuntija, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö, 2017–2020

Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Tamro, 2020–

Onko henkistä työnkuormitusta ja jaksamista huomioitu työpaikallasi?