Proviisori Jonna-Carita Kannisen väitöstutkimuksessa kehitetty innovatiivinen terveystarkastusmalli, PORI75, mahdollistaa kotona asuvan ikääntyvän väestön terveystiedon kattavan keräämisen. Malli tukee tiedolla johtamista hyvinvointialueilla, ja sen avulla voidaan myös ohjata terveydellisessä riskissä olevat iäkkäät ajoissa hoidon piiriin.
Kannisen tutkimuksessa tarkasteltiin lääkehoidon riskitekijöitä sekä lääkehaitta- että järjestelmällisellä tasolla. Mallin keskiössä on ennaltaehkäisy ja avoapteekkien ja terveydenhuollon nykyistä sujuvampi yhteistyö.
Kannisen mukaan ennaltaehkäisevillä terveystarkastuksilla ja lääkehoidon arvioinneilla voitaisiin parantaa merkittävästi iäkkäiden lääkehoidon turvallisuutta sekä edistää terveyttä ja hyvinvointia.
− Lääkehoito on merkittävä osa iäkkäiden hoitoa, mutta on tärkeää huomioida myös muut hoidon osa-alueet ja tarkastella kokonaisvaltaisesti potilaan hyvinvointia, hän kuvailee tutkimuksensa lähtökohtia.
Kannisen tutkimuksen tavoitteena on tarjota konkreettisia keinoja iäkkäiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi, jotta he voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Hän toivoo, että mallista olisi hyötyä hyvinvointialueilla.
− Hyvinvointialueilla tulisi lisätä yhteistyötä avoapteekkien ja terveydenhuollon välillä sekä osallistaa farmasian alan ammattilaisia yhä enemmän asiakkaiden lääkehoidon riskien tunnistamiseen. Apteekkien farmasian ammattilaisille tulisi tarjota digitaalinen kanava tiedon välittämiseksi hyvinvointialueelle ja asiakkaan ohjaamiseksi tarkempaan riskien selvittämiseen, Kanninen sanoo.
Kannisen mukaan iäkkäiden terveystarkastuksissa tulisi tunnistaa lääkehoidon riskit nykyistä paremmin ja luoda hyvinvointialueille toimintamalli, jotta apteekeissa osataan ohjeistaa asiakasta oikean hoidon piiriin.
− Farmasian ammattilaisten rooli ketjussa on keskeinen. Siksi tulisikin olla selvää, mikä on riskikynnys, jolloin asiakas on ohjattava hoidon pariin ja minne tämä ohjataan. Ettei apteekista esimerkiksi vain lähetetä asiakasta päivystykseen tai tehdä huoli-ilmoitusta, hän kuvailee.
Avoapteekkien farmasian ammattilaiset tunnistivat tutkimuksen mukaan hyvin potilaalle hoidollisesti merkittäviä ongelmia ja erityisesti tilanteita, joissa lääkitys oli sopimaton hoitosuosituksiin nähden.
Kanninen mainitsee esimerkiksi PPI- eli vatsansuojalääkkeet.
− Ne jäävät ikäihmisille monesti liian pitkäksi aikaa käyttöön. Vatsansuojalääkitys on voitu aloittaa esimerkiksi tulehduskipulääkekuurin ajaksi, ja reseptiä saatetaan uudistaa, vaikkei sille ole mitään hoidollista perustetta. Tämä nousi monessa vastauksessa esille.
Käytössä voi olla myös muita iäkkäillä vältettäviä lääkkeitä.
− Lääkkeet, joita on saatettu käyttää vuosikymmeniä, eivät välttämättä enää sovellu ikäihmiselle. Konkreettinen järjestelmällinen riski on esimerkiksi lääkelistan puuttuminen.
Kanninen esittää, että yhteistyötä sujuvoittaisi, jos epäselvissä tilanteissa avoapteekin farmaseutti voisi lääkehoidon asioissa soittaa suoraan toiselle hyvinvointialueella työskentelevälle farmaseutille sen sijaan, että hänen täytyy tavoittaa lääkäri.
Hyvinvointialueiden terveydenhuollon preventiivistä toimintaa tulisi Kannisen mielestä suunnitella yhä enemmän tietoon pohjautuen.
− Nopeat ratkaisut ja ”tulipalojen sammuttaminen” eivät ole pitkäkestoista toimintaa. Kun aletaan tehdä uuden mallin mukaisia terveystarkastuksia, niiden vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus nähdään vasta tulevina vuosina.
Hyvinvointialueilla tarvitaankin Kannisen mukaan panostusta, mikäli uusi terveystarkastusmalli otetaan käyttöön.
Lehden teon aikaan Kannisen artikkeli oli parhaillaan vertaisarvioinnissa eikä sen yksityiskohtaisia tuloksia voinut julkaista. Artikkelissa Kanninen selvitti, miten uusi terveystarkastusmalli vaikuttaa sellaisten henkilöiden päivystyskäynteihin, jotka ovat osallistuneet terveystarkastuksiin ja toisaalta niiden, jotka eivät ole käyneet.
− Hyvinvointialueilla on lähdettävä rohkeasti kehittämään uusia toimintamalleja ja yhteistyötä ja mietittävä, kuinka apteekit ja farmasian ammattilaiset saataisiin yhä enemmän mukaan.
Väitöskirja syntyi liikunnan ja käsitöiden voimalla
Farmasian tohtori, proviisori Jonna-Carita Kanninen on työskennellyt tutkimuspäällikkönä vuoden 2O24 alusta Pohjois-Savon hyvinvointialueen apteekissa. Hän on valmistunut proviisoriksi 2O1O Itä-Suomen yliopistosta. Hän on työskennellyt muun muassa avoapteekissa, yliopistolla, ammattikorkeakoulussa, lääketeollisuudessa ja myös yrittäjänä.
− Väitöskirjan tekeminen oli opettavainen, mutta pitkä projekti kaiken muun, kuten työn, perheen ja harrastusten, ohella. Liikunta ja käsityöt ovat antaneet minulle voimavaroja ja auttaneet viemään ajatukset välillä pois tutkimuksista, hän kertoo.
− On ollut hienoa, että tohtoriksi valmistumisen jälkeen pääsin heti farmasian tutkimus- ja kehittämistyön pariin ja työskentelemään upeiden työkavereiden kanssa.
