Farmasian alan tutkimukset ovat useimmiten kvantitatiivisia eli määrällisiä tutkimuksia. Laadullisia eli kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä kannattaa hyödyntää myös farmasian alalla hypoteesin laatimiseen sekä avaamaan kvantitatiivisen tutkimuksen kautta saatuja numeerisia tuloksia.
Laadullisilla tutkimusmenetelmillä etsitään perimmäistä tarkoitusta tietylle tapahtumalle, kuvaillaan tiettyä ilmiötä tai selvitetään vastaajien mielipiteitä tutkittavasta aiheesta. Tutkimuksessa tulee keskittyä enemmän syvälliseen tiedon keräämiseen kuin sen yleistämiseen. Menetelmä soveltuu hyvin sosiaalifarmasian ja kliinisen farmasian tutkimuksiin.
Osastofarmaseutti Johanna Ojala osallistui EAHP:n järjestämään laadullisten tutkimusmenetelmien seminaariin Brysselissä viime syksynä. Kaksipäiväisen seminaarin luennoitsijoina toimivat Suomesta yliopiston lehtorit Raisa Laaksonen ja Marika Pohjanoksa-Mäntylä Helsingin yliopistosta sekä Katri Hämeen-Anttila Fimealta. Heidän lisäkseen luennoitsijoina toimivat Jonathan Underhill ja Jennifer Newbould Iso-Britanniasta sekä Ulrika Gillespie Uppsalan yliopistollisesta sairaalasta Ruotsista.
– Opin seminaarin aikana paljon uutta laadullisista tutkimusmenetelmistä. Aiemmin en esimerkiksi tiennyt, kuinka monella tavalla kerättyä dataa voi analysoida, Ojala sanoo ja kertoo oppimastaan.
Tietoa eri keinoin
Tiedon keräämiseen voi käyttää haastatteluja, kohderyhmäkeskusteluja, havainnointia tai dokumenttianalyysiä. Samassa tutkimuksessa voidaan käyttää menetelmätriangulaatiota, eli tiedon keräämiseen voidaan hyödyntää sekä haastattelua että kyselyä. Seminaarissa paneuduttiin erityisesti haastatteluihin ja
kohderyhmäkeskusteluihin.
Haastatteluja on erilaisia: yksilöhaastatteluja, parihaastatteluja ja ryhmähaastatteluja. Ne voidaan toteuttaa kasvokkain tai etäyhteyksien avulla. Haastattelu voi olla strukturoitu, puolistrukturoitu tai avoin.
Farmasian alalla käytetään eniten puolistrukturoitua haastattelua, jossa on sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä ja kysymysten järjestys on aina sama. Laadullisessa tutkimuksessa on kuitenkin tärkeää, että kysymysten kysymistapa joustaisi, eikä kysymysten järjestys ole tiukka. Lisäksi tulisi pyrkiä kysymään avoimia kysymyksiä ja välttää suljettuja kysymyksiä. Kesken haastattelunkin voidaan kysyä uusia kysymyksiä, jos se on tarpeen tutkimuksen kannalta.
Tutkimuskysymysten asettamisessa tulisi huomioida, etteivät ne veisi keskustelua liian leveälle mutta eivät rajaisikaan sitä liikaa. Myös ihmisten päätöksentekotavat ja ennakkoasenteet tulisi huomioida tutkimuskysymyksiä asettaessa. Haastattelut on hyvä aloittaa johdatuksella aiheeseen ja sen jälkeen kysyä yksityiskohtaisempia kysymyksiä. Lopuksi olisi hyvä kysyä kehitysideoita ja kerrata, mistä haastattelun aikana on keskusteltu.
Kohderyhmäkeskustelu on ennalta suunniteltu keskustelu tutkittavasta aiheesta, ja sen tarkoituksena on havainnoida ryhmän vuorovaikutusta. Tutkijan tulee tietää, kuinka ohjata ryhmän hallitsevia jäseniä ja kuinka saada hiljaisemmat osallistumaan keskusteluun. Ihanteellinen ryhmän koko on 5–6 osallistujaa. Ryhmät voivat olla joko homogeenisia tai heterogeenisiä, eivätkä osallistujat saa tuntea toisiaan ennalta.
Havainnoinnissa tutkija seuraa tutkittavaa kohdetta luonnollisessa ympäristössään. Havainnointi on hyvä menetelmä, kun tutkittavasta ilmiöstä tai aiheesta ei ole juurikaan aiempia tutkimustuloksia. Sen avulla saadaan luotua perusta seuraaville tutkimuksille ja hypoteeseille. Tutkija voi olla joko osallistumatta (esimerkiksi havainnoidaan lääkkeiden jakamista potilaskohtaisiin annoksiin) tai osallistuu mukaan tutkimukseen (haamuasiakas).
Analysointiin eri tapoja
Tutkimuksen aineistoa pyritään tarkastelemaan monitahoisesti ja yksityiskohtaisesti nostaen esiin merkityksellisiä teemoja. Haastatteluissa tai kohderyhmäkeskusteluissa kerätty tieto on usein audio- tai videotallenne, joka täytyy ensin litteroida datan analysointia varten. Havainnoinnin raakatietoa ovat kentältä kerätyt muistiinpanot. Jos taas tutkitaan käytäntöjä, on tieto dokumentin muodossa. Haastattelujen aikana kerätyn tiedon analysointi kannattaa aloittaa jo kesken haastattelujen, jotta nähdään, milloin tieto on saturoitunutta (ei enää ilmene uusia asioita). Analyysimenetelmä tulisi päättää jo ennen tiedon keräämistä.
Sisällönanalyysissä tunnistetaan avainsanoja kerätystä datasta. Esimerkiksi koodataan samalla värillä kaikki samaan kategoriaan kuuluvat sanat tai lauseet, kuten lääkitysturvallisuuteen liittyvät kommentit, tai vaihtoehtoisesti tehdään muistiinpanoja avainsanoista, joiden avulla laaditaan koodisto. Koodeja yhdistetään, verrataan ja eritellään.
Dataa voidaan tarkastella myös viitekehysanalyysillä, taulukolla, johon haastattelut kootaan. Tekstistä korostetaan avainsanat tai -lauseet, ja niistä tehdään muistiinpanoja, joiden avulla laaditaan koodisto.
Ankkuroidun teorian tavoitteena on tuottaa teoriaa tai käsitteellisiä malleja aihepiiristä, josta ei ole vielä tuotettu jäsenneltyä tietoa. Koodit saadaan tekstistä, tunnistetaan ja luetteloidaan teorian tai mallin tuottamista varten.
Tulokset voidaan esittää suorina lainauksina, havaintojen vaihtelevuuksina (esimerkiksi 2/3 vastaajista oli tyytyväisiä työhönsä), tekstinä, taulukoina, diagrammeina ja teorioina. Esimerkiksi ensin kerrotaan havainto ja sen jälkeen sitä selittävä suora lainaus haastateltavalta.
Laadullisen tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi myös arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimus on luotettava, jos tulokset ovat uskottavia ja toistettavia. Niiden tulisi olla toisten tutkijoiden vahvistamia ja siirrettävissä toiseen tutkimusympäristöön.
Seminaarin luentojen esitykset ja muut materiaalit ovat vapaasti tutustuttavissa EAHP:n verkkosivuilla.
