Aluevaltuustojen työ on käynnistynyt maaliskuun alussa. Heti ensimmäisessä kokouksessa uusien valtuustojen tehtävänä on päättää ja hyväksyä hallintosäännöt.
– Nyt on luotava se kuuluisa hallintohimmeli, jonka paisumista on hiukan pelättykin. Jokaisella alueella on oma hallintosääntönsä ja ne saattavat poiketa toisistaan, Pohjois-Savon aluevaltuustoon valittu farmaseutti Minna Reijonen sanoo.
Vaikka hallintosääntö hyväksytään, se ei tarkoita, että sääntö olisi lopullinen, vaan niitä on tarkoituskin muokata vielä pitkin vuotta.
– Hallintosääntöä tullaan vielä jatkossa täydentämään, siten että se olisi kokonaisuudessaan valmis ennen vuotta 2023, Lapin aluevaltuuston jäsen, infektiolääkäri Antti Väänänen selittää.
Ensimmäisten kokousten työlistalla ovat myös henkilövalinnat: valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat, hallituksen ja lautakuntien jäsenet sekä hyvinvointialueen johtajan virka.
– Tämä valinta on syytä tehdä huolella ja löytää sopiva ja kokenut henkilö luotsaamaan uutta hyvinvointialuetta, sosionomi Hanna Hukari Länsi-Uudenmaan aluevaltuustosta pohtii.
Paljon tehtävää
Hallintosääntö määrittelee osaltaan myös palvelujen organisaatiorakenteen.
– Minusta elinkaaren mukaiset rakenteet olisivat järkeviä, eli että sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa ei eriteltäisi, vaan käsiteltäisiin esimerkiksi iäkkäitä yhtenä kokonaisuutena. Oleellista on kuitenkin kuunnella alan ammattilaisia ja seurata tutkimuksia. Tarvittaessa organisaatiotakin tulee voida päivittää tulevaisuudessa, Hukari linjaa.
Henkilöstö on keskeisessä roolissa hyvinvointialueilla. Henkilöstön riittävyyden lisäksi Minna Reijonen listaa joukon käytännönläheisiä asioita:
– Samalla, kun mietimme, miten henkilöstön siirtyminen hyvinvointialueiden palvelukseen sujuu mahdollisimman jouhevasti, on jo mietittävä, miten tukipalvelut, kuten esimerkiksi ruokahuolto hoidetaan. Miten kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö järjestetään? Entä mikä on mahdollisesti käytöstä poistettavien kiinteistöjen kohtalo, Reijonen pohtii.
Ja tietenkin rahoituksen riittävyyden varmistaminen on keskeinen kysymys heti alussa.
– Yksi iso kysymys ovat ICT-hankinnat ja niiden rahoitus. Tällä hetkellä tilanne on näyttänyt hyvin huolestuttavalta, sillä hyvin monia isoja hankintoja on tehtävä ennen kuin hyvinvointialue pystyy aloittamaan työnsä. Pitää rakentaa koko ICT-infra aivan alusta alkaen ja se vie aikaa ja rahaa, Hukari huolehtii.
– Asioita on katsottava pitkällä tähtäimellä, vuosien ja jopa vuosikymmenten päähän, Reijonen vielä lisää.
Terveydenhuollon suola ja sokeri
Noin kolmannes aluevaltuustoihin valituista edustajista on sote-alan ammattilaisia. Farmasian ammattilaisten asiantuntijuus on tiedostettu hyvin ja yhteistyö sote- ammattilaisten välillä myös yli työnantajarajojen nähdään tärkeäksi.
“Olen kuulemma ensimmäinen farmaseuttisen koulutuksen saanut kansanedustaja sitten 1980-luvun. Vaikka farmasian ammattilaisilla on tuntemus asiakkaan arjessa, he jäävät usein turhan taka-alalle. Kun lääkehoito on asianmukaista ja ajantasaista, vältytään usein turhilta käynneiltä terveydenhuollossa. Jos asiat ovat lääkityksen suhteen retuperällä, niin se aiheuttaa turhaa vaivaa myös potilaalle. Siksi farmasia on oleellista, se on terveydenhuollon suola ja sokeri.” Minna Reijonen, kansanedustaja Pohjois-Savon aluevaltuuston jäsen, PS
“Työ on parhaimmillaan moniammatillista yhteistyötä. Osastofarmasialla on tässä myös tärkeä rooli useammaltakin kannalta katsottuna. Resurssia uupuu kuitenkin tältäkin osin. Jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen tulisi saada oma asiantuntemukseksensa hyötykäyttöön potilaan parhaaksi.” Antti Väänänen, infektiolääkäri Lapin aluevaltuuston jäsen, hyvinvointi- ja yhdyspintalautakunnan jäsen, SDP
“Moniammatillisessa yhteistyössä oleellista olisi luoda selkeät ja yhtenäiset rakenteet sille, miten tieto kulkee, miten pyydetään apua ja konsultaatiota. Lähipalvelut ovat erittäin tärkeitä monelle asukkaalle ja kaikkia palveluita ei voida siirtää sähköiseksi. Ammattilaisten voisi olla mahdollista vaihtaa työpistettään ja esimerkiksi hyödyntää vaikka Apteekkeja asiakas- ja potilastapaamisissa. Erityisesti ne asiakkaat, joilla on monenlaista lääkitystä ja niiden yhteensovittamista, voisi olla hyödyllistä tehdä tiivistä yhteistyötä farmaseuttien kanssa Apteekeissa, lähellä asukkaita.” Hanna Hukari, sosionomi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston jäsen, hallituksen jäsen, Vihr.
