Jotain vanhaa, jotain uutta

Proviisori Päivi Aho on tehnyt lähes koko työuransa Orionilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi ollut samassa työssä kaikki 34 vuotta.

– Olen ollut aina utelias oppimaan uutta. Kun olen yhdessä tehtävässä kokenut oppineeni ja saaneeni homman haltuun, olen halunnut kokeilla jotain uutta. Isossa organisaatiossa se on ollut mahdollista, Aho kertoo.

Proviisoriopintojen lopussa Aho haaveili vielä tutkijan työstä yliopistolla. Farmakologian pro gradu -tutkimustyötä kuitenkin tarjottiin Orionilta tulehduslääkkeiden parista.

Valmistumisen jälkeen Aho aloitti Orionilla nonkliinisen kehitystyön tutkijana. Seuraavat 11 vuotta hurahtivat muun muassa Parkinsonin taudin hoitoon käytettävän entakaponin ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytetyn levosimendaani-lääkeaineen tutkimuksissa.

– Kun myyntilupahakemukset lääkkeille oli saatu valmiiksi, tuli tunne, että tämä prosessi on nyt nähty. Sain siirron kliinisen tutkimuksen puolelle projektipäälliköksi. Pari vuotta myöhemmin perustettiin projektinhallinto-osasto, johon siirryin projektijohtajaksi.

Omien projektien johtamisen lisäksi Aho johti myöhemmin koko osastoa. Vastaan tulivat samat lääkkeet, joiden kehitystyön alkuvaiheen parissa hän oli aiemmin työskennellyt.

Vuonna 2008 häntä pyydettiin liiketoimintajohtajaksi keskushermostoliiketoiminnan pariin. Välillä hän johti myös syöpä- ja tehohoitoliiketoimintaa.

– Nyt tehtäväni oli vastata lääkkeiden globaalista liiketoiminnasta ja lääkkeen koko elinkaaren hallinnasta.

Lääkekehitystyöstä lapsesta asti haaveillut Aho oli jo saavuttanut unelmansa, kun kollega ehdotti osastojen vaihtoa.

– Minulla on vielä joitakin työvuosia jäljellä, joten päätin tarttua tähän tilaisuuteen, Aho sanoo.

Uudet mahdollisuudet ovat olleet aina kiinni omasta aktiivisuudesta. Orionilla on myös tuettu sisäistä liikkuvuutta.

– Kyse on myös sattumasta ja siitä, että osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, Aho tuumaa.