Itä-Suomen yliopistossa proviisoriopiskelijoilla on ollut viime syksystä asti mahdollisuus suuntautua opinnoissaan kliiniseen farmasiaan. Opiskeluun sisältyy ylimääräinen kahden viikon harjoittelujakso.
Kysyimme kolmelta opiskelijalta, miten harjoittelu meni?
Henna Lintala:
”Suoritin kliinisen farmasian harjoitteluni Kuopion yliopistollisen sairaalan sydänosastolla.
Harjoitteluni päätavoitteena oli kokeilla, miten farmaseutin roolia voisi lisätä potilaiden kotiuttamistilanteeseen. Tehtäviini kuuluivat muun muassa kotiutuvan potilaan lääkelistan tarkistaminen, uutta lääkehoitoa koskevan potilasohjeen läpikäynti potilaan kanssa sekä ajantasaisen lääkelistan läpikäynti potilaan kanssa ennen kotiutumista.
Harjoittelu oli todella hyvä lisä proviisoriopintoihin, ja se voisi olla minun mielestäni jopa laajempi.
Ennen kliinistä harjoittelua minulla oli työkokemusta vain avoapteekista, joten harjoittelun myötä pääsin tutustumaan sairaalaan työympäristönä.
Olen pitänyt avoapteekissa työskentelystä, mutta tulevaisuudessa haluaisin saada lisää työkokemusta sairaala-apteekista. Minua kiinnostaa myös kliinisen farmasian hyödyntäminen sekä kehittäminen perusterveydenhuollossa.
Saara Päätalo:
”Olen opintojeni alusta alkaen ollut kiinnostuneempi sairaalafarmasiasta. Kliinisen farmasian harjoittelun tein kuitenkin Kuopion kotihoidossa. Kävin vakituisten kotihoidon asiakkaiden lääkelistat läpi ja tein niistä lääkehoidon arviointeja. Osa huomioistani ehdittiin käydä lääkärin kanssa läpi harjoitteluni aikana, osa jäi hoitajien vastuulle.
Tein myös tietojärjestelmiin miniauditoinnin, jossa käytin apuna Lääkitysturvallisuuden itsearviointi sairaalassa -työkalua. Arvioinnin pohjalta laadin kotihoitoon uuden työohjeen.
Harjoittelu oli todella tehokas käytännön harjoitus lääkehoidon arviointien tekoon. Koska arviointeja oli paljon, niihin muodostui nopeasti rutiini. Pääsin näkemään lukuisia lääkelistoja, opin tuntemaan ikääntyvien yleisimmin toistuvat lääkkeet ja niiden yhteisvaikutukset. Sain käsityksen lääkehoidon arjen ongelmista ja opin myös paljon moniammatillisesta yhteistyöstä.
Tykkään yleensäkin käytännön harjoitteista, ja sain harjoittelun kautta mahdollisuuden jatkaa työtä muissakin Kuopion kotihoidon pisteissä.
Jade Hellsten:
”Harjoitteluni pääteemana Kuopion yliopistollisen sairaalan traumatologian osastolla oli tehdä kaatumistapaturmapotilaiden lääkehoidon arviointeja. Lisäksi osaston potilaiden lääkelistojen läpikäynnillä ja tarkistuksella löysin akuutteja lääkityksen muutosehdotuksia potilaille, joille ei varsinaista lääkehoidon arviointia tehty.
Harjoittelun aikana osallistuin myös kaksi kertaa lääkärin kierrolle, jossa pystyin keskustelemaan tekemistäni havainnoista ja edellä mainituista akuuteista lääkityksen muutosehdotuksista.
Sain paljon lisäkokemusta lääkehoidon arviointien teosta ja myös moniammatillisesta yhteistyöstä osastolla. Oma graduni liittyy samaan aiheeseen, joten harjoittelu loi myös hyvää pohjaa sitä varten.
Tein molemmat farmaseuttivaiheen harjoitteluni avoapteekissa, joten harjoittelu oli minulle myös ensimmäinen kunnon kokemus sairaalamaailmasta. Se vahvisti ajatustani suuntautua työelämässä sairaalapuolelle. Minua kiinnostaa erityisesti lääkehoidon mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisy sekä perusterveydenhuollon kliinisen farmasian palvelujen ja avoapteekkiyhteistyön kehittäminen.
Harjoittelu viitoittaa kliinisen farmasian erikoisosaajien tietä
Lisäharjoittelujakso on ainoa proviisoriopintojen yhteydessä tehtävä käytännön työelämän harjoittelu. Kliinisen farmasian yliopisto-opettaja Ville Valkonen sanoo, ettei työpaikalla tehtävän harjoittelun antia voi täysin korvata työpajoilla.
– Siellä näkee maailman realiteetit, joihin teoriaa ja taitoja sovelletaan, Valkonen sanoo.
Vaikka kyseessä on harjoittelu, kaksiviikkoinen vierailu viitoittaa kliinisen farmasian erikoisosaajien roolia tulevaisuudessa sote-kentällä laajemminkin. Harjoittelupaikkoja ei ole rajattu ennalta, vaan opiskelijat valitsevat paikan oman kiinnostuksensa mukaisesti. Sairaalat olivat ensimmäisen harjoittelujakson yleisimmät kohteet. Niiden ja avoapteekkien lisäksi harjoittelun voi tehdä kotihoidossa, palvelutalossa, tai muualla uusien hyvinvointialueiden toimintakentällä – missä kliinisen farmasian osaamisella vain voisi olla tarvetta.
Käytäntö ohjaa harjoittelun tehtävänkuvaa
Kliinisen farmasian opintosuunnan vastuuhenkilö Miia Tiihonen sanoo, että harjoittelun työsuunnitelma perustuu opiskelijan ja harjoittelupaikan keskusteluun tarpeista. Se voi olla riskilääkkeiden määrittelyä, lääkehoidon arviointia tai vaaratapahtumien käsittelyä.
– Niinkin on käynyt, että harjoittelun alussa proviisoriopiskelija huomaa, mihin hänen aikansa todella kannattaisi käyttää. Mahdollisuuksia oman osaamisen käyttämiseen on valtavasti – opiskelijat ovat tehneet hienoja töitä, joista me molemmat olemme ylpeitä.
Valkonen huomauttaa, että harjoittelu voi poikia uutta kehitystyötä esimerkiksi pro gradu -työnä myöhemmin. Silti jo kaksi viikkoa riittää uusien toimintatapojen luomiseen ja kliinisen farmasian osaamisen hyödyntämiseen. Hän näkee harjoittelun tilaisuutena kevyisiin kokeiluihin paikoissa, joissa ei välttämättä aiemmin ollut farmasian alan ammattilaista töissä.
– Perusterveydenhoidon kotihoito ja terveyskeskukset ovat kliiniselle farmasialle tuntemattomampia ympäristöjä, ja kannustammekin opiskelijoita verkottumaan erityisesti näihin paikkoihin. f
