Laaja kattaus sairaalafarmasiaa

Harjoittelu sairaala-apteekissa on opiskelijalle oikeastaan ainoa tapa päästä perille sairaalafarmasian luonteesta. Työnkuvassa on kuitenkin isoja eroja sairaaloiden ja osastojen välillä.

Sairaala-apteekkien toiminta on yliopistolla vähän mysteeri. Asia, joka tulee ajoittain esiin, mutta josta kukaan ei oikein osaa sanoa, mitä työ pitää sisällään. Henna Ruutiainen ja Roosa Saarenmaa halusivat tutustua tähän maailmaan yhdessä opiskelukaverinsa Johanna Paahtion kanssa.

– Teimme heti opintojen alussa ammattilaisen haastattelun HUS Apteekin lääkeinformaatioproviisori Elina Honkoilasta. Siitä heräsi mielenkiinto sairaalafarmasiaa kohtaan, ja haimme HUSin sairaala-apteekkiin harjoitteluun, Roosa Saarenmaa kertoo.

Toisen opiskeluvuoden keväälle ajoittunut kolmen kuukauden harjoittelu oli todella kattava. Opiskelijat työskentelivät paljon lääketoimituksessa, mutta he pääsivät tutustumaan myös eri osastoille osastofarmaseuttien työhön, lääkevalmistukseen, solusalpaajayksikköön, radiofarmasiaan ja kotihoidon farmaseutin työhön.

– Vaikka lääketoimitus on pitkälti mekaanisen kuuloista lääkelogistiikkaa, siinä pääsi tutustumaan moniin sellaisiin lääkkeisiin, joita ei opinnoissa juuri käsitellä. Sain myös työskennellä pienessä sairaalan avoapteekissa, josta esimerkiksi hiv- ja tuberkuloosipotilaat saavat hakea lääkkeitä ilmaiseksi, Roosa sanoo.

Henna Ruutiainen jatkoi harjoittelun jälkeen Meilahdessa kesän lääketyöntekijänä.

– Pääsimme harjoitteluaikana laatimaan hoitajille älylääkekaappien käyttöohjeita. Sen kokemuksen myötä sain kesätöissäkin ottaa itsenäistä vastuuta älylääkekaappien täytöstä, Henna kertoo.

Tehtävänkuvissa suuria eroja

Osastofarmasiaan tutustuminen eri yksiköissä kattoi yhteensä noin kolmanneksen harjoittelusta. Myös omat mielenkiinnon kohteet otettiin huomioon.

– Uuden lastensairaalan syöpäosastolle ei automaattisesti oteta harjoittelijoita, mutta koska olin siitä erityisen kiinnostunut, kysyin oma-aloitteisesti mahdollisuutta tutustua osastoon ja pääsin myös sinne, Roosa kiittelee.

Ohjauksesta vastasi aina kunkin osaston osastofarmaseutti, ja kokonaisuutta koordinoi lääketoimituksen vastaava farmaseutti Anna Miettinen.

– Osastofarmaseuttien työnkuvat erosivat osastoittain toisistaan hämmästyttävän paljon. Toisilla osastoilla työ oli lähes kokonaan lääkelogistiikkaa, toisilla hyvinkin tiivistä kliinistä työtä yhteistyössä lääkäreiden kanssa, Henna sanoo.

Myös muun hoitohenkilökunnan suhtautumisessa ilmeni isoja eroja.

– Jos työnkuva oli uusi, hoitohenkilökunta saattoi vieroksua vastuun antamista farmaseutille. Pidemmän yhteistyön myötä farmasian ammattilaisen osaamista oli opittu hyödyntämään, Henna pohtii.

Työn logistinen painotus harmitti molempia harjoittelijoita.

– Siinä ei pääse hyödyntämään koko osaamista, Roosa perustelee.

Kehitystyö kiinnostaa

Ainoa asia, joka harjoittelussa jäi kumpaakin opiskelijaa harmittamaan, oli päivän tutustumiskäynniksi typistynyt sytostaattilaboratorioharjoittelu.

– Kyllähän sen ymmärtää, heillä oli siellä todella kiire, Roosa toteaa.

Kiire näkyi myös muutamilla muilla osastoilla.

– Harjoittelu oli todella hyvin organisoitu, mutta kyllä itsekin piti pitää huoli, että harjoittelusta sai sen, mitä halusi, Henna komppaa.

Myös päivä kotihoidon osastofarmaseutti Anna Kosolan matkassa Kirkkonummella jäi hyvin mieleen.

– Hän teki kotihoidon asiakkaille lääkehoidon arviointeja ja tiivistä yhteistyötä lääkäreiden kanssa, asiakas- tai potilastyöstä kiinnostunut Roosa kuvaili.

Henna innostui etenkin kehitystyöstä.

– Kosola on pitkälti itse luonut oman työnkuvansa. Voisin nähdä itseni esimerkiksi klinikkaproviisorina kehittämässä osastofarmasiaa entistä kliinisempään suuntaan, hän pohtii.

Lähellä asiakkaan arkea

Kotihoidon lisäksi Roosa kiinnitti huomiota farmaseutin rooliin päivystyksessä ja lasten elinsiirto-osastolla.

– Päivystyksessä farmaseutti kävi asiakkaiden kanssa läpi kotilääkityksiä ja päivitti niitä ajan tasalle.

Uuden lastensairaalan elinsiirto-osastolla farmaseutti ohjeisti lapsia ja heidän vanhempiaan lääkkeiden käytöstä.

– Elinsiirrossa oikeanlainen lääkkeiden käyttö on keskeistä. Farmaseutti kävi perheiden kanssa läpi lääkkeiden käyttöä yksilöllisesti, Roosa kuvailee tehtäviä.

Ammattialat eivät vielä kohtaa

Henna toivoo, että sairaala-apteekki ja yliopisto tulisivat vielä lähemmäs toisiaan.

– Esimerkiksi yliopiston harjoittelutyökirja on sairaala-apteekin tehtävien osalta paljon ympäripyöreämpi kuin avoapteekin. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, kun sairaalaympäristössä farmasian ammattilaisten työnkuvat ovat niin hajanaisia. Meidän roolia voisi tuoda paremmin esille jo koulutusvaiheessa. Minulla on tuttuja opiskelemassa lääketieteellisessä, eikä osastofarmasian toiminta ja etenkään mahdollisuudet toimia osana moniammatillista tiimiä ole lainkaan tuttuja, Henna kuvailee.

Farmasian opinnotkaan eivät hänen mielestään tällä hetkellä valmista riittävästi sairaala-apteekkityöhön.

– Harjoittelujaksolla on todella iso rooli, jos on kiinnostunut tämän puolen työtehtävistä. Sen perusteella osaa tehdä oikeita kurssivalintoja. Opintotarjonnassa voisi olla joku valinnainen kurssi siitä, mitä tietotaitoja sairaala-apteekissa tarvitaan, Henna miettii.

Hän ei vielä tiedä, mihin tehtäviin opintojen jälkeen suuntaa, mutta hän uskoo, että harjoittelusta sairaala-apteekissa on hyötyä myös avoapteekkityössä.

– Ei tämä ole mikään irrallinen palanen, Henna sanoo.

Oletko käyttänyt HaiPro-työkalua?