Lääkkeiden saatavuushäiriöt ylittivät viime vuonna uutiskynnyksen useampaan otteeseen. Syksyllä otsikoihin nousi eturauhasen liikakasvun hoidossa käytettävä dutasteridin ja tamsulosiinin yhdistelmä, jonka saatavuushäiriöt jatkuvat edelleen. Jo pidempään suuren yleisön huomion on saavuttanut diabeteksen hoitoon käytettävä semaglutidivalmiste, joka on saanut uuden käyttötarkoituksen laihdutuslääkkeenä. Tuotannon nostaminen yllättäen kasvaneen käyttötarpeen tasolle voi viedä vuosia.
Jokaiseen farmasian ammattilaisen työpäivään kuuluu saatavuusongelmien ratkominen.
Mutta nämä ovat vain yksittäisiä tapauksia. Saatavuushäiriöistä ja niiden ratkomisesta on tullut arkea apteekeissa.
– Jokaiseen farmasian ammattilaisen työpäivään kuuluu saatavuusongelmien ratkominen, proviisori Suvi Kärkkäinen Varkauden Vanhasta Apteekista sanoo.
Saatavuushäiriöistä on tullut viime vuosina niin yleisiä, että myös asiakkaat ovat tottuneet niihin.
– Aiemmin asiasta käytiin usein pitkiäkin keskusteluja. Monen asiakkaan oli vaikeaa ymmärtää, miksei hänen omaa lääkettään nyt ollutkaan saatavilla. Nykyisin asia ei juurikaan herätä hämmennystä. Asiakkaat ovat myös oppineet ennakoimaan ja suurin osa tulee kysymään lääkkeitään hyvissä ajoin, Kärkkäinen sanoo.
Avoapteekeissa yhteinen järjestelmä on helpottanut lääkkeen saatavuuden selvittämistä.
– Ensisijaisesti tietenkin katsomme, voiko lääkettä saada jostakin Varkauden neljästä muusta apteekista, mutta moni on valmis ajamaan pidemmänkin matkan lääkkeen perässä. Lääkehaku on tuonut tähän ison helpotuksen ja vähentänyt meiltä asiakaspuheluita, Kärkkäinen toteaa.
Vaikea kilpailutilanne
Saatavuushäiriöihin on monia eri syitä. Yllättävän kysynnän kasvu voi syntyä uuden käyttötarkoituksen lisäksi esimerkiksi jonkin epidemian yhteydessä. Yleistyvä ilmiö on kuitenkin pitkään markkinoilla olleiden, edullisten pitkäaikaislääkkeiden katoaminen markkinoilta.
Edullisten lääkkeiden hintakilpailu on mennyt jo liian pitkälle.
– Vanhalle, elinkaaren loppuvaiheessa olevalle lääkkeelle ei ole kehitetty korvaavia tuotteita, mutta jo pitkään käytössä olleita lääkkeitä lopetetaan tuotannosta. Tällöin vaihtokelpoisia lääkkeitä ei aina löydy. Esimerkiksi yhden epilepsialääkkeen osalta huoli totaalisesta loppumisesta oli viime keväänä todellinen, yliproviisori, jaostopäällikkö Johanna Linnolahti Fimeasta kuvailee.
Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtajalla Heikki Bothaksella on tähän myös selitys.
– Edullisten lääkkeiden hintakilpailu on mennyt jo liian pitkälle. Niiden tuottaminen ei ole lääkeyhtiöille kannattavaa, joten resursseja priorisoidaan mieluummin muihin tuotteisiin. Halpojen lääkkeiden tuotantokustannusten minimoimiseksi etsitään kaikille tuotantoon liittyville osille edullisin mahdollinen tuottaja. Tämän vuoksi toimitusajat ovat pitkiä, Bothas sanoo.
– Jos sitten sattuu jokin onnettomuus, vaikkapa jonkin ainesosan tuotantolaitoksen tulipalo tai lääkekuljetusonnettomuus, korvaavien tuotteiden toimittamiseen voi mennä kuukausia, Bothas huomauttaa.
Yhteistyöllä ratkotaan akuutteja tilanteita
Sairaaloissa lyhytaikaisia katkoksia pystytään kattamaan velvoitevarastoinnin turvin, mutta nekin koskevat vain tiettyjä sairaalan lääkevalikoiman tuotteita.
– Seuraamme saatavuustietoja lääketukkujen sekä Terveysportin Lääketietokannan kautta. Haasteena on, että sielläkään tiedot eivät aina ole ajan tasalla, Savonlinnan sairaala-apteekin proviisori Eija Ihanainen sanoo.
Lääkeyrityksen edustajakaan ei aina tiedä, riittääkö erästä lääkettä Suomeen.
Jos tietoa ei ole ilmoitettu Fimeaan eikä se näy Lääketietokannassa, voidaan sairaalasta olla suoraan yhteydessä myös lääkeyritykseen, mutta aina siitäkään ei ole apua.
– Vaikka seuraavan erä valmistumisajankohta olisikin tiedossa, lääkeyrityksen edustajakaan ei aina tiedä, riittääkö erästä lääkettä Suomeen, Ihanainen toteaa.
Etelä-Savossa koko hyvinvointialueen toimipisteet tekevät tiivistä yhteistyötä ongelmien ratkomiseksi ja lääkkeitä on toimitettu jopa taksilla paikasta toiseen. Mitään yhteistä järjestelmää, jossa sairaala-apteekkien lääkevarastot olisivat nähtävissä, ei kuitenkaan ole.
– Kyllä nämä hoidetaan vielä perinteisellä sähköposti- tai puhelinsoittokierroksella. Kaikilla Suomen sairaala-apteekkien proviisoreilla on myös yhteinen teams-ryhmä, mutta ensin kyselemme oman hyvinvointialueen toimipisteistä ja avoapteekeista, Ihanainen kertoo.
Pyöristysvirheen kokoinen markkina
Vaikka kyse on globaalista ongelmasta, saatavuushäiriöt ovat yleensä kansallisia ja niitä ratkotaan maakohtaisesti. Suomi on markkinana hyvin pieni, vain noin 0,25 prosenttia globaaleista lääkemarkkinoista.
– EU-tasolla tehdään tiivistä yhteistyötä ja saatavuusongelmaa pyritään ratkomaan yhteisin keinoin. Saatavuus on huomioitu myös uudessa lääkelainsäädäntöehdotuksessa, Linnonlahti muistuttaa.
Suomi on markkinana hyvin pieni, vain noin 0,25 prosenttia globaaleista lääkemarkkinoista.
– Mitä selvemmin EU näkyy globaalilla markkinalla yhteisenä markkinana, sitä paremman edun pienet maat saavat mahdollisista yhteishankinnoista, hän jatkaa.
Bothas kuitenkin muistuttaa, että EU:nkin tasolla Suomen osuus lääkemarkkinasta on pieni, vain noin 1,3 prosenttia.
– Lääkeyhtiöillä on toki halua ja vastuu pyrkiä toimittamaan kaikille tarvitsijoille riittävästi lääkkeitä. Mutta jos jaetaan niukkuutta, yleensä hinta ja volyymi ovat ne, jotka ratkaisevat, Bothas huomauttaa.
Kokonaisvaikuttavuus mukaan poliittiseen keskusteluun
Heikki Bothaksen näkemys on, että pärjätäkseen lääkemarkkinoilla Suomen on luovuttava jatkuvasta hintojen polkemisesta.
– Ainakin saatavuushäriötilanteissa pitäisi olla mahdollisuus poiketa hintalautakunnan määrittämästä enimmäishinnasta. Se, että maksaisimme halvasta tuotteesta piirun verran enemmän, on kuitenkin edullisempi vaihtoehto kuin korvata lääke saatavuusongelman takia uudella, usein paljon kalliimmalla lääkkeellä. Puhumattakaan terveydenhuollolle syntyvästä lisäkuormituksesta, jonka lääkkeen vaihtaminen aiheuttaa, Bothas huomauttaa.
Toimintatavan muutos edellyttää kuitenkin poliittisia päätöksiä. Niin lääkkeiden enimmäishinnat määrittelevä hintalautakunta kuin Fimeakin toimivat saamiensa ohjeistusten mukaisesti. Monet niistä on määritelty laissa.
Toistaiseksi poliittisessa keskustelussa lääkekustannukset ovat kuitenkin nousseet esiin vain säästökohteena.
– Tarvittaisiin laaja-alainen työryhmä miettimään, mikä on kokonaisvaikuttavuuden kannalta tehokkain toimintatapa. Yhtälö, jossa suoria lääkekustannuksia koko ajan karsitaan ja samalla odotetaan saatavuuden parantuvan, on mahdoton, Bothas uskoo.
Joustoista apua häiriötilanteisiin
Saatavuushäiriötilanteita ratkotaan, paitsi toimijoiden yhteistyöllä, myös lupamenettelyin. Fimea myöntää vuosittain useita satoja velvoitevarastoinnin alituslupia.
– Varastossa voi siis olla jotakin lääkettä vähemmän kuin laki edellyttää, kunhan alitus ei vaaranna huoltovarmuutta. Esimerkiksi covid-19 -pandemian aikaan huoltovarmuus säilyi, vaikka lääkkeiden velvoitevarastointimäärät jouduttiin useasti alittamaan, Linnolahti kertoo.
Huoltovarmuuden vaarantavaan alitukseen tarvitaan sosiaali- ja terveysministeriön päätös.
Velvoitevarastointia koskeva laki on kuitenkin vuodelta 1984, eikä se sisällä uudempia lääkkeitä.
– Puutteet on tunnistettu ja uudistaminen kirjattu hallitusohjelmaan, Linnolahti sanoo.
– Uudistaminen on tietenkin myös kustannuskysymys, hän jatkaa.
Muita keinoja ratkoa häiriötilanteita ovat poikkeus- ja erityislupien myöntäminen. Myös poikkeuslupia myönnetään paljon.
– Kyse voi olla vaikka myyntiluvasta poikkeavasta lääkepakkauksesta tai tuoteselosteen kielestä, Linnolahti antaa esimerkin.
Erikoislupa sen sijaan on lupa käyttää lääkettä, jolla ei ole lainkaan myyntilupaa Suomessa.
– Tällöin ongelmana voi kuitenkin olla erikoisluvan saaneen lääkkeen saatavuus, sillä etusijalla ovat tietenkin maat, joissa on myyntilupa ja joiden markkinoilla valmiste on kaupan, Linnolahti muistuttaa.
Bothas toivoo tässäkin asiassa lisää joustavuutta apteekkien arkeen.
– Tällä hetkellä apteekin henkilökunta ei voi esimerkiksi antaa silmätippoja pullossa, jos reseptissä on määrätty pipetti, vaikka kyseessä olisi täysin sama lääke. Vaihtoon joudutaan pyytämään lääkärin lupa, mikä on täysin turhaa kuormitusta, hän protestoi.
Suvi Kärkkäinen Varkauden Vanhasta Apteekista puolestaan näkee hankalimpina tilanteet, joissa asiakkaan pitäisi itse hoitaa yhteydenotto lääkäriin.
– Jos korvaavaa lääkettä ei ole suoraan tarjolla, neuvomme terveyskeskuksen ohjeen mukaisesti asiakasta ottamaan itse yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Monesti tämä jää tekemättä, koska asiakas ajattelee pärjäävänsä vähän aikaa ilman lääkettäkin ja uskoo lääkärin tavoittamisen olevan vaikeaa, Kärkkäinen harmittelee.
Se, että lääkehoito jää toteutumatta, ei ole kenenkään edun mukaista.
