Lääkkeet ovat merkittävä osa ympäristön kemikalisoitumista. Kaikkia lääkkeiden aiheuttamia vaikutuksia ympäristöön ei vielä edes tunneta. Varmaa kuitenkin on, että luonnon ekosysteemeissä vaikutukset kantautuvat kauas.
Kestämättömät tuotantoketjut ja pakkausmateriaalit sekä ympäristöön kulkeutuvat lääkejäämät ovat tutkimusten keskiöissä, mutta lääkkeiden elinkaaren kaikkiin vaiheisiin ei ole vielä riittävästi paneuduttu. Vaikka vihreän teknologian kehitysaskeleita on lääketeollisuudessa jo otettu, uusia keinoja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi kaivataan pikaisesti.
Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen ja Savon ammattiopiston järjestämässä teemapäivässä 21.9. haettiin ratkaisua lääkkeiden ympäristökestävyysongelmiin muun muassa ympäristöluokituksen, elinkaariajattelun sekä regulaatio- ja kestävän kehityksen osaamisen kautta.
Lääkkeiden ympäristöluokitus
Tietoa lääkeaineiden ympäristöriskeistä on systemaattisesti tuotettu EU:ssa vasta vuodesta 2006 alkaen. Lääkäreillä on työkaluja vertailla ympäristövaikutuksia joidenkin lääkkeiden kohdalla, mutta iso osa markkinoilla olevista lääkkeistä on vielä arvioimatta.
– Euroopan lääkevirasto on laatinut tarkan ohjeistuksen haitallisten ympäristövaikutusten kartoittamiseksi. Pakollinen ympäristöriskin arviointi tehdään myyntilupavaiheen yhteydessä uusille lääkevalmisteille, sanoi SUDDEN-hankkeen projektikoordinaattori Sanja Riikonen Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnasta.
Ympäristöluokitukset perustuvat aktiivisen aineen ympäristövaikutuksen ja riskin arviointiin. Ympäristöön päätynyt lääkeaineen määrä arvioidaan Riikosen mukaan joko valmisteen myyntilukujen tai ympäristössä mitattujen pitoisuuksien perusteella. Riikonen itse näkisi olennaisena selvittää lääkeaineiden biokertyvyyden sekä sen, kuinka pysyviä yhdisteet ympäristössä ovat.
Ruotsissa lääkkeiden ympäristöluokitus aloitettiin vuotta aikaisemmin eli vuonna 2005.
– Tavoitteena oli jo silloin tuoda Ruotsin markkinoille tuotavien valmisteiden sisältämien lääkeaineiden ympäristötieto kaikkien saataville ja ohjaamaan lääkkeiden käyttäjiä ympäristöystävällisiin valintoihin silloin, kun se hoidollisista näkökulmista on mahdollista, Riikonen kertoi.
On syytä kuitenkin huomioida, että eri maiden riskinarvioinnit eivät ole suoraan verrattavissa keskenään:
– Jos jokin lääkeaine on luokiteltu korkeariskiseksi Suomessa ja matalariskiseksi Ruotsissa, se ei välttämättä tarkoita sitä, että Suomessa ainetta käytetään enemmän, vaan sitä, että Ruotsissa on huomioitu poistuminen ja hajoaminen jäteveden puhdistamossa. Suomen luokituksissa niitä ei huomioida.
Väestönäkökulma päätöksenteon keskiössä
Lääkkeiden kulutus on iso osa ympäristöongelmaa, ja lääkkeiden käyttäjät ovat siksi merkittävässä roolissa myös yhtenä ratkaisun avaimena. Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen väitöskirjatutkija Lasse Alajärven mukaan ympäristöystävällisen lääkealan päätöksenteon onnistuneeseen toimeenpanoon tarvitaankin päätöksiin sitoutunut väestö, joka ymmärtää ongelman.
Alajärvi on mukana SUDDEN-hankkeessa, joka edistää ympäristöystävällistä lääkepolitiikkaa lääkkeiden käyttäjien näkökulmasta. Hanke tuo tarvittavaa tietoa päätöksentekoon juuri lääkkeiden elinkaaren loppuvaiheen vaikutuksista ympäristöön.
– SUDDEN-hankkeen alussa totesimme, että tutkimusta siitä on vähän, hän sanoi.
– Ympäristöystävällinen lääkkeiden käyttäminen sekä lääkkeiden asianmukainen hävittäminen ovat tehokkaita keinoja, joihin jokainen lääkkeitä käyttävä voi vaikuttaa.
Alajärven mukaan myös järkevää lääkkeiden käyttöä pitäisi edistää. Toisin sanoen lääkkeitä tulisi käyttää vain todettuihin vaivoihin ja niiden liiallista käyttöä olisi vältettävä.
Alajärvi kertoi aikuisväestölle tehdystä kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 90 prosenttia vastaajista on tietoisia lääkeaineiden esiintymistä Suomen vesistöissä. Suurin osa uskoi kuitenkin virheellisesti lääketeollisuuden olevan suurin saastuttaja. Tosiasiassa 90 prosenttia lääkkeiden ympäristökuormasta aiheutuu lääkkeiden asianmukaisesta käytöstä ja loput kymmenen prosenttia niiden hävityksestä.
Alajärvi totesikin, että ihmisillä on potentiaalia toimia ympäristöystävällisesti, mutta tietämyksessä on puutteita.
– Tärkeää ihmisille on esimerkiksi se, että lääkkeiden pakkausmateriaalit voi kierrättää ja lääkejäte hävittää asianmukaisesti. Tietoa muista ympäristöystävällisyyden keinoista lääkkeiden käyttäjinä heillä on vähemmän, hän sanoi.
Terveydenhoitoalan ammattilaisilla on tässä merkittävä rooli. Mitä paremmalla tasolla heidän tietonsa ovat, sitä tehokkaammin he voivat tietoa jakamalla varmistaa, että ihmiset osaavat tehdä oikeita valintoja sekä ympäristön että oman terveydenhoitonsa kannalta.
– Tarvetta on tehokkaalle ja monipuoliselle viestinnälle, jolla voidaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja käytäntöihin niin, ettei ympäristöseikkojen huomiointi syö hoidollista näkökulmaa, kuten lääkehoitoihin sitoutumista, Alajärvi sanoi.
Toisin sanoen: väestönäkökulman ymmärrys auttaa suunnittelemaan tulevaisuudessa toimivaa ympäristöystävällistä lääkehoidon politiikkaa, joka ihmisten on helppo omaksua.
Vastuullisuusosaamista terveys- ja hyvinvointialalle
ReguLa-hanke vastaa juuri Alajärven esiin tuomaan tarpeeseen parantaa terveydenhoitoalan ammattilaisten tiedon tasoa lääkkeiden ympäristökuormasta.
Riitta Sutinen Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksesta kertoi, että hankkeen tavoitteena on tuoda terveys- ja hyvinvointialan toimijoiden regulaatio- ja kestävän kehityksen osaaminen uudelle tasolle.
– Hankkeen tavoitteet ovat kovat. Hanke kestää kaksi vuotta, ja sen kautta pyrimme vastaamaan ennakoivasti alan selvään osaajapulaan sekä tukemaan osaamisen kehittymistä jatkuvan oppimisen koulutuspolkuja hyödyntäen, Sutinen sanoi.
Hanke tarjoaa mahdollisuuden kahden vuoden koulutukseen. Kohderyhmänä ovat terveys- ja hyvinvointialan yritysten ja yhteistyökumppanien ohella erityisesti alalle aikoivat tulevat ammattilaiset sekä koulutushenkilöstö.
– Koulutuksen, sparrauksen ja verkostojen kehittämisen avulla on tarkoitus päästä konkretiaan eli teeseistä teoksi ja standardeista käytäntöihin. Koulutusta järjestetään perustasolta asiantuntijatasoon asti, Sutinen sanoi.
Osaamisen kehittämisen sekä koulutuspolulla tarjottavan räätälöidyn ohjauksen lisäksi hanke lisää sosiaalista vastuullisuutta esimerkiksi tarjoamalla vinkkejä työhyvinvoinnin parantamiseen. Sutinen puhui myös hankkeen tuomasta pitovoimasta ja vetovoimasta:
– Vastuullisuudesta on kilpailuetua rekrytoitaessa uusia työntekijöitä alalle. Lisäksi se parantaa henkilöstön pysyvyyttä. f
