Farmasialiiton kannanotto farmaseuttisen henkilöstön työvoimapulasta nosti esille huomioita työntekijöiden sitouttamisen ja rekrytoinnin avuksi. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen antaa neljä vinkkiä, miten muilta toimialoilta tutuilla keinoilla voitaisiin ylläpitää hyvää työhyvinvointia myös apteekeissa.
1. Toimintatavat testiin
Tutkimukset osoittavat, että työhyvinvointia kehittävät ratkaisut ovat usein maalaisjärkisiä: mitä enemmän on porukkaa, sitä parempi mahdollisuus on sopia työvuoroista. Jos kourallinen työntekijöitä pyörittää apteekkia aukioloaikojen rajoissa, työ on tehtävä sillä väellä. Työntekijöiltä löytyy usein näkemystä, miten työvuorolistat saadaan toimimaan – ei siihen tarvita ulkopuolisia konsultteja.
Jopa hankaliin työvuorojärjestelyihin voi löytyä avain siitä, että työntekijät päättävät, miten vuorot jaetaan. Tämä ei tarkoita villiä länttä, vaan sitä, että saadaan arkinen näkemys toimintatapoihin. Toimintatapoja, kuten työhön liittyvää kehittämistä muutenkaan, ei kannata tehdä kerralla rysäyttämällä. Työpaikalla voidaan sopia esimerkiksi kahden kuukauden kokeilusta, jonka jälkeen istutaan alas ja mietitään, mikä toimii ja mikä ei.
2. Osoitetaan arvostusta
Apteekkien henkilökunta ei saa palautetta kuten esimerkiksi lääkäri, joka tapaa potilaan uudelleen. Apteekeissa asiakaskohtaamiset ovat myös nopeita. Tämä korostaa työyhteisön sisäisen huomioimisen ja onnistumisen näkyväksi tekemisen tärkeyttä.
Farmaseuteilla on hallussaan valtava määrä informaatiota ja osaamista ja toisaalta kyky kohdata ja neuvoa eri kielitaidoilla ja ymmärryksen tasolla olevia ihmisiä. Tällöin mahdollisuus työssä oppimiseen ja kouluttautumiseen on arvostamista.
Arjessa tapahtuva kiitos on tärkeä asia. Apteekkarin voi olla hyvä nostaa esille myös se, mitä viivan alle on jäänyt. Jos on dataa toistuvasti käyvistä asiakkaista, sitä tietoa kannattaa jakaa.
3. Huomioidaan henkilökohtaiset menot
TES on minimimitta siihen, miten kauas eteenpäin työvuorot tulee laatia, mutta ei kukaan pakota tyytymään siihen. Vertailun vuoksi teollisuudessa on usein säännöllinen työaika ja siellä työvuorolista voi olla koko vuodeksi. Toki ennakoitavuus ja asiakasvirrat ovat erilaisia, mutta työvuorojen tietäminen esimerkiksi kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin helpottaisi muun elämän suunnittelua.
Olennaista on yhdessä sopiminen ja selkeät pelisäännöt.
Autonomian sijaan on syytä puhua yhteisöllisyydestä: autonomia on minä, yhteisöllinen on me. Se kertoo, että kaikilla on vaikutusmahdollisuus. Yhdessä päättäminen onnistuu, kun joustavuuden hyödyntämiselle on selkeät raamit.
Tärkeiden henkilökohtaisten menojen toteutuminen, kuten kevätjuhlaan pääsy tai viikoittaiseen harrastukseen osallistuminen nostaa tyytyväisyyttä ja lisää jaksamista.
4. Tunnistetaan kuormitustekijät
Epätietoisuus ja pelko ovat kaikkein pahimmat kuormitusta lisäävät asiat.
Apteekkeihin kohdistuu varkauksia ja näpistyksiä, joihin reagointiin tulee olla valmiit toimintamallit. Kauppakeskusten aukioloajat ovat myöhentäneet niissä sijaitsevien apteekkien aukioloa ja samalla niissä törmätään samoihin lieveilmiöihin kuin kaupan alalla. Eri vuorokaudenaikoihin työntekijöitä voi olla vähemmän ja samalla myöhäiseen aikaan alueella liikkujatkin ovat erilaisia kuin päivällä.
Apteekkien suunnittelu pitää tehdä usein kiinteistön ehdoilla, mutta tietoa ja ammattitaitoa löytyy olosuhteiden kohentamiseenkin. Valaistuksen kohdentaminen tai akustiikan säätäminen eivät välttämättä ole suuria kulueriä, kun niihin vain osataan tarttua.
