Työyhteisösovittelija Lea Tuomainen on rauhan puolustaja

– Konflikti on aina myös oppimisen paikka, proviisori, työyhteisösovittelija Lea Tuomainen toteaa.

Tuomainen auttaa työssään konfliktiin ajautuneita osapuolia kohtaamaan toisensa ja purkamaan tunteita ja tulkintoja, jotka ovat johtaneet tulehtuneeseen tilanteeseen.

– Jokaisessa työyhteisössä tapahtuu toisinymmärryksiä. Työyhteisöjen erot näkyvät siinä, otetaanko niitä puheeksi ja millä tavalla. Jokaisella on myös vastuu omasta käytöksestään, mutta ensisijaisen tärkeää se on esihenkilön taholta. Lainaankin mielelläni työyhteisösovittelun oppi-isää Timo Pehrmania: ”aina kannattaa kysyä, onko jotain, vaikka ei olisikaan.”

Tuomainen painottaa, että sovittelussa ei haeta syyllisiä, vaan rakentavaa sovintoa ja työrauhaa. Sovittelija ei myöskään saa ryhtyä moraalisaarnaajaksi tai omia konfliktia itselleen. Sen sijaan roolissa tulee toimia fasilitaattorina, joka auttaa osapuolia puhumaan kokemuksistaan, toiveistaan ja tavoitteistaan. Sovittelija myös pitää huolen, että käsiteltävä kuorma säilyy kaikille kohtuullisella tasolla.

– Tavoitteena on saada osapuolet muuttamaan käyttäytymistään niin, että konfliktissa rikkoutunut työrauha saadaan palautettua, Tuomainen tiivistää.

– Minun tehtävänäni on järjestää aika ja paikka, kysyä ja kuunnella. Parasta palautetta onkin, kun ihmiset sanovat tulleensa kuulluksi ensimmäistä kertaa.

Tuomainen on työskennellyt käytännössä koko työelämänsä aikuis- ja täydennyskoulutuksen parissa nykyisessä Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa. Hän on valmistunut työnohjaajaksi omasta opinahjostaan vuonna 2009 ja työyhteisösovittelijaksi muutamia vuosia myöhemmin. Myös farmasia on poikkitieteellisenä tieteenalana antanut Tuomaiselle paljon.

– Olen saanut olla monessa mukana, yhtenä tärkeimpänä LHKA-koulutuksen käynnistäminen vuonna 2005. Jatkuva oppiminen on farmasian alalla olennaista. Kuten olen monesti sanonutkin, lääkealan osaamiseen voi luottaa, hän sanoo.